(lyydi), guikastak, skuika, skuikastak (saami), tohtaja, tohtava (suomi), dovta, tovt, toxtiy
(saami), tokto, tokto-ludu (mari), tokti (komi), tetka, taxt, takt, tayt (mansi), taytan, taxton
(hanti), tikt, tokta (kantaugri), kaakkuri, kakkuri, kaakuri, kaakkeri, kaakari, kaakko,
kaakkonen, kaakkolintu, kakara, kakari, kakertaja, kaakertaja (suomi), kakats (lyydi),
gagats (vepsä), kakar, kakard, kakerd, kakerdis, kakardaja, kakerlane (viro), kakul, kakoul
(liivi), gakkur (saami), kaatra, kaatro, katra (suomi), katar (vatja), kaader, kaadra (viro),
naqqi (selkuppi).
1. kuikkaa pidetään lintujen vanhimpana.
2. kuikan uskotaan osallistuneen maailman luomiseen (sukeltaa
nokassaan maata alkumeren pohjasta).
3. kuikkaa pidetään ihmisenä, pyhänä lintuna, toteemieläimenä
ja sukujen ensimmäisenä.
4. komit pitävät kuikkaa alkuhenki Omelin ilmentymänä (toinen
luojahengistä).
5. kuikkaa pidetään alisen lintuna (väri, sukeltaa veden alle).
6. kuikan huudon uskotaan tietävän poutaa ("kukui, kukui").
7. kuikan läsnäolon uskotaan vaikuttavan kalaonneen.
8. kuikkaa ja kaakkuria kutsutaan pyhiksi linnuiksi ja alisen linnuiksi
(pyydyksiin jääneet vapautetaan, lintuihin ei kosketa käsin).
9. saamelaisilla on kuikalle oma joiku (pyhänä pidetty eläin,
vrt. jonkin haltijan eläinhahmo).
10. selkuppien taruissa ihmiset muuttuvat kuikiksi ja kuikat ihmisiksi.
11. selkupit eivät syö kuikan lihaa.
12. selkupit pitävät kuikkaa (naqqi) vesilintujen vanhimpana ("ainoa
selviytyjä vesilintujen sodasta", vrt. nakki, nalli).
13. selkupit yhistävät kuikkaa vedenhaltijaan (vrt. komien Omel,
alinen=veen alinen).
14. selkuppi noidat pitävät kuikkaa yhtenä vahvimmista apuhengistä.
15. selkupit piirtävät kannuksiin kuikan kuvia.
16. "ne ammuvat satehen erellä" (kaakkurit).
17. "katok kuikkia lentää, kommeita lintuja" (komea lintu).
18. "kuuritsan da havulinnun da vezilinnun däittsöä syyväh, vain kuikan ei"
(ei syödä munia, pyhä lintu).
19. "kuikalla on kaksi eröä" (erää eli poikasta).
20. "kuikka kaikattau" (vrt. kaikanen, kaikkonen).
21. "guikku kakkaroa kirguu, povvat toivottau" (tietää poutaa).
22. "kuikka kakardoa, pouda tulou" (poudan enne).
23. "kuikka kakahtau" (ääntelyä).
24. "gagara ei voi astuo" (ei voi astua, aito vesilintu).
25. "gagarua ei syyvä" (vrt. pyhä lintu, vrt. liha pahan makuista).
26. "gagara nirniu edäh" (sukeltaa pitkälle, vrt. kakarat=lapset,
jokaisella heimolla oma lapsia tarkoittava sanansa).
27. "kuikka karloa panoo, vettä kyzyy kielelläh, vihmoi vas"
(karlattaa sateen edellä, vrt. kaarlo).
28. "kuikka garloau järvel, vihmad loadie" (laatii vihmaa).
29. "kuikku povval panoo karloa" (ääntelystä ennustetaan).
30. "kuikku karlattau" (vrt. karla).
31. "guikat karlatetah" (vrt. kaakkurit).
32. "kuikka tulou jäitä potkimah" (paluun ajoitusta, vrt. aiemmin
saapuvat sotkat).
33. "kuikka se uit syvällä veissä" (sukeltajalintu).
34. "kagla on kui kuigal" (kuikkaan vertaaminen).
35. "kuikka potkii jiät eäreh" (potkii jäät, aukaisee veden).
36. "pideä mukki keändeä, kuikku kakardi" (heittää kuperkeikka,
vrt. suojautua, vrt. alkuhenki, alisen henki, toisen heimon pyhä eläin).
37. "guikku lammiz guikkau, vihmad roih" (kuikkaa, tietää sadetta).
38. "kuikku ainos kirguu, kuivi, kuivi" (vrt. kuivinen).
39. "kuikka kuikottoa" (vrt. kuikkonen, kiukkonen).
40. "kuikka kuikahtih" (kukui, kukui).
41. "guikku guikahtih" (tunnetaan äänestään).
42. "kuikka kuikahutti kirrata" (kirrata eli kirkua).
43. "guikahutti guikku, eänistih" (eänistih eli lauloi).
44. "vähiz va ei kirbuo vedeh, kuikanjäitsäd, vezirandaizeh muniu"
(munii vesirajaan, veen lintu).
45. "kuikanliha tuloo kalal, ei syö ni ken, ni kondiempoig ei syönnyh"
(tuloo eli maistuu kalalle, kontion poikakaan ei syönyt, totemististen
heimojen tapojen jäänteitä).
46. "kuikka kuikerdoa, kakakaka, lendäes" (lentoääniä).
47. kuikkaa pidetään veden alle matkaavien noitien apuhenkenä.
48. hantit yhistävät kuikan pesää ja vedestä nousevaa mätästä
maailman syntyyn.
49. hantien taruissa luojahenkinä toimii kaksi veden alta nousevaa
kuikkaa (pienempi ja suurempi, levittävät pohjasta ottamaansa maata
alkumeren keskelle, meri=maata vanhempi).
50. hantit pitävät kuikkaa (luli) yhtenä luojahengistä.
51. hantit pitävät kuikkaa sorsaa vanhempana (kutsutaan sorsan emoksi,
selviytyivät yhdessä suuresta tulvasta).
52. äänisen alueen vanhimmista haudoista on löydetty kuikan luita
(koruja, taikakaluja, suojelushenkien sijoja).
53. saamelaiset pitävät kuikan huutoa huonojen ilmojen enteenä
(vrt. sateen, poudan, kesän ilmoja).
54. inarinsaamelaisilla on 45 kuikan (kähtee) mukaan nimettyä paikkaa
(eniten linnuista).
55. saamelaiset kutsuvat kaakkuria nimellä gahkkor.
56. saamelaiset pitävät kuikan huutoa vahingollisena tyhjän vatsan
omaaville (käestä yhenlaisia uskomuksia).
57. vepsäläisten vanhimpiin kylän nimiin kuuluu Kakoil (kakkojen eli
kaakkurien suvun kylä, vrt. kakola, kakkonen).
58. "kuikka briiluu, ga vihmad roiteh" (tietää sadetta).
59. "kuikku kakardau poudii vaste, a vihmoi vaste vonguu" (kakartaa
ja vonkuu, kesän ilmojen tietäjä, vrt. kesävuoden henki).
60. "kuikat i tsäikät ollah kentällä, nii tulou neyrä seä" (tsäikät=lokit,
tiirat, neyrä=tuulinen).
61. "kuikku luikerdoa" (vrt. lukui, vrt. hantin luli).
62. "nyd vezisajeh tulou, kuikka bauguu" (sateeseen yhistäminen,
vrt. ukkosenhaltijan linnut).
63. "kuikka tulou jäitä potkimah" (jäiden potkija).
64. "kuikku ku kakardau lendäjez, sit povvad roih, a kui viez vongahtellehez,
sid vihmad" (kakartaa ja vongahtelee, vrt. vonkua).
65. "brallittua" (rallittaa, ääntelyä).
66. "guikad ruovoz vai bulistah" (ruovoz eli ruovikossa).
67. "kalakuakka söi kalam pois merrasta" (kalakaakka eli kuikka,
vrt. kaakku-ri).
68. "kalakuakko" (kaakko eli kuikka, myös kuovista).
69. "huutaa ko kalakuikka" (kuikkaan vertaaminen).
70. "kuikka ja kaakkuri ne on semmosija kalalintuja" (vrt. kaloja syöviä,
kalanmakuisia).
71. "ne eäntä kannattaa" (kuuluvasta äänestä).
72. "se huutoa voa nii karkiammakuisest" (kaakkuri).
73. "katra katrattaa" (katra eli kaakkuri, vrt. katras).
74. "kaakko kauruaa" (kaakko=kaakkuri, kauruaa=tietää sadetta,
vrt. kaurunen, kauranen).
75. "kelinrikkoja" (kaakkuri, vrt. paluuaika).
76. "ketaral oli piänemppi muni" (ketaral eli kuikalla,
myös silkkiuikusta).
77. "kyllä kuikka jalakasal löytää, kum persek kastuu" (hidas maalla,
nopea vedessä).
78. "ne on tuommoissii jutkuloita" (soikeita, kuikan munat).
79. "tohtajala on jalat jälissä hyvin kaukana" (tohtajala eli kuikalla,
oudot jäljet, vrt. tohtia, kuikan heimon kieltä).
80. "ne tulie kohta, ku toi järvensuu vähä sulaa" (kuikat, odotettu asia).
81. "järvikatra" (kuikka).
82. "järvkuikka jota ne sano kuatraks" (ne sano, vrt. me, vrt. vanhat).
83. "kaak kaak, saletta saat" (huusi länteen päin lentävä kaakkuri).
84. "sateiks kakari kaakattaa" (kaakattaa sadetta).
85. "suvvee satteen kuakka, pouvan kuakka pohjaisee" (suveen ja
pohjoiseen lentävä, kesän ilmojen tuntija, vrt. kesävuoden haltija,
kaksi vuodenaikaa=kaksi luojahenkeä).
86. "koakkalintu" (kuikka).
87. "kuakkar laulaa satteella" (sadelintu).
88. "kaakker kuhtuu sären kutuu" (sären kutuun, omat elinkeinot).
89. "kyllä siittä satteet tullee kun kaakko porraa" (poraa eli itkee).
90. "huutaa kun kaakko lammissa" (lampikaakot).
91. "kun kaakko lentää isosta selläästä mettäjärveen, tullee satteet"
(isosta selästä metsäjärveen, liikkuu vesistöjen välillä).
92. "kun kuulet kaakon äänen, älä me ennää järvej jäälle" (sulille
palaavat kaakot, vrt. jäiden potkija).
93. "sielä ne kuakot pessii ja iäntelöö" (omat naapurit, eläimiä).
94. "koakkoi kevväellä lenttää ja pannoo, saat totta saat totta"
(ääntelyä).
95. "koakko sannoo kalastajalle, tokko soat, tokko soat" (tokko saat,
vrt. tohtaja).
96. "jos koakko kevväellä rankattaa niv viikom peästä istuu sullaav
vettee" (viikon päästä vedet sulat).
97. "kyllä koakko jalat allesa soa, ku ves perseesee ottaa" (veen lintu,
nopea vedessä).
98. "kun koakko huutaa ens kerran kevväällä, nii yheksä yöm peästä
järvet sullaa" (huudosta ennustaminen).
99. "tuloo sajes, kun kaakko niih huutaa" (huuto tietää sadetta,
ei ukkosta).
100. "kaakkolintu lentää satteen iel kaakkoo koht ja huutaa, kaak, kaak,
kaak" (kaakkoon eli kaakon suuntaan).
101. "aina sen on suu auki ku kaakkosen pua" (pua eli takamus).
102. "sillon ko kaakkur luotti, se ol nii hättäne, et läks lentämä ennen
ko jala oliva paikallas, ja jumal heit ne peräs ja ne osusi seljän pääl"
(kaakkurin luomisesta).
103. "kaakkuri hakkee vettä" (lentäessään pitkin järveen,
vrt. poikki).
104. "kuakkur ol tuulta kiäntämässä" (laulavan kaakkurin lentäessä
vastatuuleen).
105. "kaakkurilla on sitkiä liha ko kissalla" (ei kuulu syötäviin lintuihin,
silti ammuttiin lähes sukupuuttoon).
106. "sajetta ojotethan kun kaakkuri maallep päil lentää ja huutaa"
(lentosuunnasta ennustaminen).
107. "seun semmonen persejalaka ku kaakkuri" (persejalka eli
lyhytjalkainen).
108. "kaakkurik kansak kun kaakottaa tullee saje" (tietää sadetta).
109. "jälistäpäin nakattu niinkun kaakkurila jalat" (huonosti tehdystä
työstä).
110. "sillä on oma äänens, jolla se kaakkuri laulaa" (jokaisella linnulla
äänensä).
111. "kuikaj ja kaakkurim parku tietää rummaa ilmaa" (parku eli huuto).
112. "nahav vuoksi sitä ampuvat vaikka enämpi mitätön se on kaakkurin
nahka" (tappamisen puolustelusta, vieraat tuliaseet=vieraat ampujat,
vrt. rahasta tekeminen).
113. "tohtaja ja kaakkuri ov viraattomah linnuh, ei niitä voi syyä"
(ei voi syödä, tohtaja=kuikka).
114. "kakkuri kaakottaa" (vrt. kakonen, kaakonen).
115. "nii kulettaa ku kaatra poikijaa" (vrt. selässä kuljetetut poikaset,
kuuluuko kaakkurin tapoihin).
116. "kuatra on semmonel lintu joka lentäessääh huutaa, kohta suat,
kohta suat, kohta suat" (tunnetaan huudostaan).
117. "mie sitä kaatraa en ole näht, a tiijjän et tääl ono" (en ole nähnyt,
täällä on).
118. "kaihespaikkaan" (tekee pesänsä, kaihes=varjo).
119. "kaikko" (vrt. kaikkonen).
120. "pitää sellaist karheat ääntä, ninku kakasis kulkkuaas"
(kakastelee kurkkuaan).
121. "salet tulee kun kakar huutaa" (vrt. kakarat, kaakkurin lapset).
122. "siellä kakar karhittee" (huutavan kuikan lentäessä järven yllä,
kuikka ja kaakkuri=yhennäköisiä, voitu pitää samana lintuna).
123. "sähän olet kakari jaloistas" (huonojalkaisesta).
124. "jos kakarinaho on juovikas tulia pyryilma" (kakarin aho
eli järvi).
125. "kakarisorsa" (kuikka).
126. "kaakkuri kakartaa" (kaakkurin kieltä).
127. "kuatra kakattaa" (kaatra eli kaakkuri).
128. "siäl kakkorit pesii, ne ov vesilintuja, suorsaa suurempija,
ne ammuvat satehen erellä" (pesii lammessa, kaakkurit).
129. "tuol järve leijas siel pruukka joka suvi olla kakkuram pesä"
(leijas eli rantahetteikössä).
130. "om peräspaiskattu niin kun kakkurin kontit" (kontit eli jalat).
131. "sentähren kakkuri verer rajjaan pesäs tekkee konnei hän pääs
maal kävelemmää" (aito vesilintu).
132. "se tiätee saletta ku kakkuri maihil lentee" (maihin päin).
133. "katto kun kako palanuk kylä" (kakon paluu, iloinen asia).
134. "sateen erellä kakari kakottaa" (ilmojen tuntija, aistii ihmisiä
paremmin).
135. "siitä kuikka sittuu, peätsky, kaikki ne suvilinnut" (sittuu eli
aiheuttaa huonoa onnea, suvi ja talvilinnut).
136. "släbeäy kui kuikka" (liikkuu vaivalloisesti, maalla).
137. "kuule kuikku, keänä mukki, keänä mukki sellälleh, uni magoa
tävvelleh" (käännä mukki eli kuperkeikka, ensimmäisen huudon
jälkeen, vrt. luojahenkenä pitäminen).
138. "sigäli tulim mie Kuikkaniemen kauti" (pesäpaikkoja).
139. "vetty myö röpsyttäy kuikku toittsi lendäy" (lentää vettä myöten,
lähellä pintaa).
140. "kuikal jallad ryöpsie" (ryöpsie eli laahaa).
141. "rastavoa piimmö Kuikanselläs" (joulua Kuikanselässä, kuikan
mukaan nimetyt paikat).
142. "lendäy raviah" (raviah eli kovaa).
143. "se lendeä ravieh pienyöh niskoi" (kokoonsa nähden).
144. "siibed on raviat hänellä" (vahvat / nopeat siivet, häneksi kutsuminen).
145. "kuikka rauguu dai vonguu" (ääntelyä, vrt. raukunen).
146. "umbipeäh mäni, ni kun kuikka tsukeldi" (sukelsi kuin kuikka).
147. nenetsien luomiskertomuksissa alkumeressä uiva kuikka (suuri lintu)
sukeltaa meren pohjasta maata luojahengen kehotuksesta (ei onnistu,
seuraavaksi lähettää pienen kuikan joka sukeltaa meressä kolme päivää,
pinnalle palatessaan tuo nokassaan verta ja nestemäistä maata, maasta
syntyy saari jolle alkaa kasvaa puita, luojahenki luo saarelle ensimmäiset
ihmiset).
148. nenetsien luomiskertomuksissa Noom lähettää kaakkurin (gagara)
hakemaan savea alkumeren pohjasta (savesta kasvaa maa jolle syntyy
vuoret, joet, ihmiset ja eläimet).
149. nenetsit pitävät luojahenkenä toiminutta sukeltajalintua naispuolisena
(muuttaa alkumeren vuoriksi, metsiksi, joiksi ja järviksi).
150. hantit pitävät kuikkaa (toxtan) pyhänä alisen lintuna (lihaa ei syödä,
pyydyksiin jääneet vapautetaan, vrt. tohtaja, x=h).
151. hantit pitävät heti sukeltavaa kuikkaa hyvänä enteenä.
152. hantit pitävät Toxtan ikiä (kuikan-vanha-mies) alisenhenki Xin ikin
eläinhahmona (haltijan kuva (xor) kuikan hahmoinen, uhreiksi annetaan
tummia vaatteita, "jotta pitäisi taudit loitolla").
153. nenetsit kutsuvat kuikkaa nimellä nyunya (y=i, j, niunja, ninja,
nunja).
154. "umbipeäh mäni, ni kun kuikka tsukeldi" (sukelsi kuin kuikka).
155. "uiksendelou veessä" (kuikka).
156. "kävellä utmuttau, vetelöy kun kuikka jalkojah" (maalla
kävellessään).
157. "roih vihmat, kuikad vettä vangutah" (roih eli loih eli tulee,
vrt. vankunen).
158. "guikad revitettih verkot" (vrt. vieraat lankaverkot, omat verkot
=paksuista luomukuiduista).
159. "kuikku vezirandaizeh muniu" (veen lintu).
160. "vihmakarittsa" (kaakkuri).
161. "kuikku ku kakardau lendäjez, sit povvad roih, a kui viez
vongahtellehez, sid vihmad" (kesän ilmoihin yhistäminen).
162. "kuikka rauguu dai vonguu kuikka" (ääntelyä, vrt. raukea).
163. "vähiz vai ei kirbuo vedeh, kuikanjäitsäd, vezirandaizeh muniu"
(jäitsäd eli munat).
hantit pitävät kuikkaa (toxton) alisen
lintuna ja pyhänä lintuna (vapautetaan
pyydyksistä, ei syödä).
hantit ennustavat kuikan sukeltamisesta
(nopea sukellus hyvä enne).
marit kutsuvat kuikkaa sanoilla tukta,
tukto ja toktaludo (ludo=sorsa).
marit kutsuvat kuikkaa sanalla törsijak.
marit kutsuvat kuikkaa sanalla kakar.
udmurtit kutsuvat kuikkaa sanalla kakara
(vrt. kakarat, lapsisanat=heimokohtaisia).
unkarilaiset kutsuvat kuikkaa sanoilla
buvar ja sarki buvar (b=p tai v).
unkarilaiset kutsuvat kaakkuria sanoilla
eszaki buvar.
ersalaiset kutsuvat kuikkaa sanalla gagara
(vrt. gag-ara).
hantien taruissa luojahenkinä toimii luli
(järvikuikka) ja tämän luoma / nostattama
punainen kärpässieni.
hantien taruissa luojahenkinä toimii kaksi
kuikkaa (pieni ja iso kuikka, tuovat maata
alkumeren pohjasta).
hantit pitävät Toxton-ikiä (sukeltaja
-vanha-mies) alisen henki Xin-ikin hahmona
(haltijalle uhrattu tummia esineitä ja
kankaita, vrt. alisen henget=vanhemman
por-heimon haltijoita).
komien luomistaruissa alkuhenki
Omöl liikkuu kuikan hahmossa
(toinen luojahenki En joutsenen
hahmossa).
komien luomistaruissa Omöl jäädyttää
alkumeren vihellyksellään (Enin
lyödessä jään hajalle salamallaan,
vrt. noitien kaksintaistelut).
komien luojahengen Omölin nimeä
yhistetään kohtuun (omla) ja
joen mutkaan, lahteen, syvänteeseen
ja pyörteeseen (omla, omlöd,
omlög).
saamelaiset kutsuvat
kuikkaa sanoilla daktege, dovta,
tuhtuv, tohtti, toht ja toktek
(marin tokto, vrt. tohtia).
saamelaiset kutsuvat
kaakkuria sanalla
kähtee.
saamelaiset kutsuvat
kuikkaa sanalla
tohtti (tohttinjuunn
=kuikannokka).
saamelaiset kutsuvat
kuikkaa sanalla
tuhtuu.
saamelaiset kutsuvat
kuikkaamista sanalla
kuikklummus.
saamelaiset kutsuvat
kaakkuria sanoilla
kaakki ja kaakkteei.
saamelaiset kutsuvat
kaakkuria sanalla
kakkaras.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti