Kontio

kontio, kontia, kontja, kontii, kontiain (suomi), kontie (karjala), kondi (lyydi, vepsä), 
konja (viro), gondir (udmurtti), kouvo, kouko (suomi), guovza, kuov, kuom, kuobza, 
kuovdza (saami), mönni, möntti, mörkö (suomi, karjala), karhu (suomi, inkeri), karru 
(vatja), karu, kahr, karo (viro, liivi), ohto, otso (suomi, karjala), ott, ota, ote, oti (viro), 
oks (liivi), ovto, ofto, ofta (mordva), os (komi), osma, osmo, osmolainen (suomi), osmut, 
ozmut (vatja), osmoi (inkeri), osmo, osmonen (karjala), osmi, osme (viro), corg, korq, 
qorqi, qory (selkuppi), bogola (enetsi), bogla (nenetsi).

1. unessa nähtyä karhua pidetään hyvänä enteenä.

2. karhun hampaita ja kynsiä pidetään onnea tuovina.

3. karhujen uskotaan viettävän häitään syksyisin.

4. karhujen uskotaan ymmärtävän ihmisten puhetta.

5. karhun nimeä pidetään pyhänä (käytetään 
kiertoilmaisuja).

6. karhun nimi lausutaan ruokailun aikana ("otson osa").

7. karhua pidetään pyhänä eläimenä, vanhempana ja
totemistisena sukulaisena.

8. karhuja ei häiritä tai vahingoiteta.

9. karhunkaadon jälkeen järjestetään peijaiset joissa karhun 
kallo ja luut ripustetaan petäjään ("jotta metsänvanhus voi 
syntyä uudestaan").

10. peijaisten vaiheisiin kuuluu nuotion sytyttäminen, kynsien 
ja turparenkaan leikkaaminen, karhun kantaminen metsästä, 
reitin merkitseminen puihin, karhun vastaanottaminen laulaen 
(ilmoitetaan suuren vieraan saapumisesta), karhun laskeminen 
kunniapaikalle, emännän sanat (toivottaa suuren vieraan 
tervetulleeksi), peijaisateria, kallosta juominen ("möristen kuin 
karhut"), karhun morsiamen ja sulhasen valitseminen, karhun 
viihdyttäminen lyhyin näytelmin, kulmahampaiden irrottaminen 
(hajotussanoja lukien), kallon ja luiden palauttaminen metsään 
(kannetaan vadissa), kallon ripustaminen suureen honkaan 
(otavaa kohti), kallolle kumartaminen, luiden hautaaminen 
puun juurelle ja hiljaisuudessa palaaminen.

11. "terveh, ohto, tultuosi, mesikämmen käütüösi, 
urohoisehe väkehe, miehisehe joukkioho" (peijaislauluja,
karhun vastaan ottamista).

12. "mis on ohto synnytetty, mesikämmen käännytetty, 
luonako kuun, tykönä päivän, otavaisen olkapäillä, sieltä 
muahan laskettiin, kultasessa kätkyyssä, vitjoissa hopeisissa" 
(karhun synty).

13. hantit kutsuvat karhua "hyväksi eläimeksi".

14. hantit pitävät karhua ylisenhaltija Num-toremin poikana.

15. hantit eivät metsästä karhuja (ihmisiin hyökänneet 
karhut kaadetaan ja järjestetään peijaiset jälleensyntymisen 
varmistamiseksi).

16. hantit pitävät karhua nuorempana veljenään.

17. hantit käyttävät kiertoilmaisuja kaikesta karhuun liittyvästä 
(karhu=metsänukko, karhun silmä=tähti, karhun sydän
=päivännäkemätön).

18. hantien peijaisiin kuuluu turkin nylkeminen eli riisuminen, 
koivunvarpujen laskeminen vatsalle (viisi urokselle, neljä 
naaraalle), karhun ympärillä tanssiminen, karhun kantaminen 
metsästä ("karhunkätkyissä"), kaatohuutojen kohottaminen 
kylän laidalla (viisi urokselle, neljä naaraalle), peijaistaloon 
kokoontuminen, turkin asettaminen pöydälle (pää käpälien 
väliin), kuonon ja silmien peittäminen tuohilevyin, pään 
kääriminen kirjavaan liinaan, sormusten laittaminen 
naaraskarhun kynsiin, juoman, ruuan ja tulen tuominen 
karhun eteen, karhulaulujen esittäminen (viisi urokselle, 
neljä naaraalle), karhun otsan silittäminen (jokaisen laulun 
jälkeen), tanssien esittäminen (miehet ja naiset erikseen), 
näytelmän esittäminen (kimein äänin, turkkeihin ja 
tuohinaamioihin pukeutuneina), karhun pään peittäminen 
yöksi, karhun herättäminen laulaen, haltijoiden kutsuminen 
viimeisen illan menoihin, haltijoiden saapuminen tanssien 
(kumartavat karhulle), karhun lihojen syöminen, karhun 
selkärangan hajottaminen uhripaikalle (luita vahingoittamatta) 
ja karhun hyvästeleminen (toivotaan palaavan isänsä 
Num-toremin luokse).

19. karjalaiset eivät metsästä karhuja tai syö karhunlihaa
(vrt. karhun heimo).

20. vepsäläiset eivät syö karhunlihaa (toteemieläin).

21. komit pitävät karhua (os) luojahenki Jenin poikana 
(uskotaan asuneen ylisessä isänsä kanssa).

22. karhua kutsutaan "konttaavaksi ihmiseksi" 
(vrt. kontio, kontata).

23. karhujen vanhinta yhistetään heimon syntyyn 
("sieppasi mukaansa ihmisnaisen ja eli kanssaan").

24. karhujen vanhinta yhistetään luomiseen 
("loi suot ja vuoristot kynsimällä elotonta maata").

25. karhuja pidetään alisen vartijoina (karuiksi 
kutsutut karhunhahmoiset alisen henget).

26. komit pyhittävät syksyisen metsän karhuille 
(uskotaan viettävän häitään).

27. komit pitävät karhunhampaita taikakaluina 
(suojaavat kivuilta ja taioilta).

28. komit pyytävät kaatamaltaan karhulta anteeksi 
("älä ole vihainen, se oli kohtalo").

29. komit eivät ammu karhuja kahdesti (ensimmäisen 
mennessä ohi sanotaan "se oli kohtalo").

30. komien karhunpyyntiin kuuluu kiertoilmaisujen 
käyttäminen ("lähden erääseen paikkaan, tuletko 
mukaan"), käsien peseminen maalla, puhumisen 
vältteleminen, surun osoittaminen kaadon jälkeen, 
hampaiden ja kynsien irrottaminen, sydämen 
syöminen ja luiden ja pään hautaaminen (oikeassa 
järjestyksessä).

31. obinugrilaiset eivät syö karhunlihaa.

32. obinugrilaiset eivät koske karhuun käsin 
(kannetaan "karhunkätkyissä").

33. saamelainen noita menee karhun (kuovdza) 
hahmon ottaessaan kaatuneen hongan viereen 
(toisen tiedon mukaan muurahaispesän).

34. saamelaiset eivät lausu karhun nimeä ääneen 
(käytetään kiertoilmaisuja).

35. saamelaiset kutsuvat itseään karhun veljiksi
(vrt. obinugrilaisten nuorempi veli).

36. saamelaiset eivät vahingoita karhuja 
(kaadetut karhut "nostettuja", väkivaltaisesti 
käyttäytyviä).

37. saamelaiset eivät syö karhunlihaa.

38. saamelaiset kohtelevat karhun luita suurella
kunnioituksella (tärkeää jälleensyntymiselle).

39. karhujen ja ihmisten välillä uskotaan 
vallitsevan "ikiaikainen rauha".

40. karhujen ja ihmisten uskotaan välttelevän 
toisiaan (vrt. tiettyjen sukulaisten vältteleminen).

41. vepsäläiset eivät pelkää karhuja (pidetään 
sukulaisina).

42. vepsäläiset eivät häiritse karhuja ("tällöin 
karhutkaan eivät häiritse ihmisiä").

43. samojedit eivät lausu karhun nimeä ääneen 
(uskotaan pitävän kutsuna).

44. samojedit eivät puutu karhujen puuhiin.

45. saamelaiset pitävät karhuja sukulaisina ja 
pyhinä eläiminä.

46. kalliomaalausten alkuhenkiä kuvataan hirven 
ja karhun hahmoisina.

47. karhua pidetään noitien apuhenkenä aliseen 
matkattaessa (vrt. maapesät).

48. udmurtit pitävät karhua (gondir) ihmisen 
sukulaisena.

49. udmurttien mukaan karhut ymmärtävät
ihmisten puhetta.

50. udmurtit pitävät karhuja ihmisiä viisaampina 
ja väkevämpinä.

51. udmurtit kutsuvat karhuja kiertonimin 
(pörrötukka, ukko, leveäotsa, vanha mies).

52. udmurtit paljastavat vastaan tulevalle 
karhulle päänsä ja kumartavat.

53. udmurtit vannovat karhun keralla.

54. saamelaiset kutsuvat karhua (kuobtza) 
kiertonimin (aijog=äijä, kämmulos=kengätön, 
taallos).

55. obinugrilaiset pitävät karhua emolta lapsille 
periytyvänä suojeluseläimenä (kuvia säilytetään 
tuohivakassa ja pidetään pareittain lettien päissä, 
kuoleman jälkeen asetetaan povelle).

56. hantit pitävät karhua ylisenhaltija
Num-toremin poikana.

57. hantien mukaan Num-torem kielsi poikaansa 
syömästä "viatonvatsaisia miehiä, viatonvatsaisia 
naisia" ja neuvoi repimään "vikavatsaiset naiset, 
vikavatsaiset miehet".

58. hantien mukaan karhu kuulee valat ja 
repii kappaleiksi valojen rikkojat (vannottaessa 
kosketetaan jotain karhulle kuulunutta).

59. mansit pitävät naaraskarhua ylisenhaltija 
Taremin tyttärenä (liikkuu maan päällä 
"jumalaisena petona", Tarem-ui).

60. hantit pitävät karhua maanjumalatar 
Mey-junkin lapsena (syntyy maan alla).

61. obinugrilaiset pitävät karhuja urhojen 
(taper) ja metsänhiisien (menkw) jälkeläisinä.

62. obinugrilaiset pitävät karhuja ihmisen 
sukulaisina (kohdellaan kuin lähisukulaisia).

63. obinugrilaiset kutsuvat karhua nimin ix, pupi, 
osnen-ike (turkki-ukko), eläin, hyvä-eläin, pyhä-eläin, 
pyhä-ukko, kynsinen-ukko, pup-ukko, kaley-pupi 
(pojanpoika-pupi), ihmislapsi (pentu), pelättävä-ukko, 
suoneläin-saloneläin ja eläin-ukko.

64. obinugrilaiset eivät puutu karhujen tekemisiin.

65. karhun kaatamista kutsutaan "alas tuomiseksi", 
nylkemistä "riisumiseksi" (kiertoilmaisuja).

66. saamelaiset kutsuvat karhua sukupuolen mukaan 
(miehillä ja naisilla karhulle oma nimi).

67. marit eivät puhu karhuista pahaa ("koska
ymmärtävät ihmisten kieltä").

68. marit pitävät karhuja ihmisiä älykkäämpinä.

69. marien peijaisiin kuuluu karhun sydämen 
syöminen.

70. hantit pitävät karhujen kuvia pyhinä 
(karhukirjailuja saavat laatia vain vanhimmat 
naiset).

71. hantien taruissa ensimmäinen nainen syntyy
naaraskarhusta.

72. hantien peijaisiin kuuluu yli 300 laulua 
(joukossa kertomukset ihmisen ja karhun 
synnystä).

73. "ei mies miestä soa koskee" (sanottiin 
uroskarhun lähestyessä).

74. "tekkämmä iki sovinto, iki rauha rapsajalkoo" 
(karhujen kanssa solmitusta rauhasta).

75. hantit kutsuvat karhua metsään paenneeksi 
naisen pojaksi, vanhaksi mieheksi ja taivaasta 
pudonneeksi mieheksi.

76. hantit pitävät karhua saaliin antajana
(vrt. metsänhaltija).

77. hantit pitävät karhua kiistojen sovittelijana.

78. hantien mukaan karhu opetti ihmisille 
tulenkäytön taidon.

79. hantit kutsuvat uroskarhua veljeksi, 
sedäksi ja turkistakkiin pukeutuneeksi mieheksi 
(ucon-ko).

80. "kun et olle sienessä, niin alahan kolttua 
pois, vain tahotko sie olla, mies miestä vastah" 
(sanotttiin lähestyvälle karhulle ja lyötiin käsiä 
yhteen).

81. "sen puun juureen pitää hopejaa vuolta, 
jossa on karhun pää" (päähongat, pidetty 
uhripuina).

82. hantit käyttävät karhun kalloa 
ennustamiseen (nostetaan, lasketaan).

83. hantit kutsuvat karhua "ihmisen 
nuorimmaksi veljeksi".

84. hantit kutsuvat karhun kunniaksi 
järjestettyjä menoja "villien eläinten päiviksi" 
(tapahtumaan saapuu joukko eläinhahmoisia 
haltijoita).

85. mansit kutsuvat karhua nimellä Jalpus-ojka 
(pyhä-vanha-mies).

86. mansit pitävät karhua toisen alkuheimonsa 
(por) perustajana ja totemistisena sukulaisenaan 
(puolet suvuista karhusta polveutuvia).

87. mansit pitävät karhua syntymänjumalatar 
Kaltas-ekwän poikana tai sisarena.

88. mansien mukaan karhu auttaa heikkoja, 
sairaita ja unettomuudesta kärsiviä (kutsutaan 
avuksi parannettaessa).

89. mansit uhraavat karhulle tummia kankaita 
ja poroja (karhun, maan ja alisen väri).

90. mansit pitävät karhua auttavaisena ja 
hyväsydämisenä olentona (yhistetään pitkään 
ikään).

91. mansit pitävät karhun näkemistä hyvänä 
enteenä (lempeyden ja voiman ruumiillistuma).

92. mansit kutsuvat karhua Kwonson-ojkaksi 
(kynnekäs-ukko), Wort-olon-ojkaksi (metsässä
-oleskeleva-ukko) ja Ma-kolon-ojkaksi (maa
-kolon-ukko).

93. mansit kutsuvat karhua metsän pedoksi, 
kedon pedoksi ja pyhäksi pedoksi. 

94. mansit kutsuvat karhusta polveutuvia 
pupi-siriksi (karhun-suku) ja por maxumiksi 
(porin kansa).

95. mansit kutsuvat karhua kynnet-omaavaksi
-ukoksi, enoksi, emon serkuksi ja por-naisen
-veljeksi.

96. mansien karhuperheet eivät nai keskenään 
(yhtä heimoa, vrt. ristiin naivat totemistiset 
suvut).

97. mansit pitävät karhua ylisenhaltija Numi
-toromin poikana tai tyttärenä (vrt. jäniksen 
vanhempi nimi, noma / nomala).

98. mansien mukaan karhu antoi ihmisille 
jousen ja tulen.

99. mansit pitävät sukujensa ensimmäistä 
(Por-ne, por-nainen) naaraskarhun 
synnyttämänä (vrt. pornainen).

100. mansien taruissa Por-ne synnyttää 
karhunpennun ja ihmistytön, kieltää tytärtään 
syömästä karhunlihaa ja koskemasta karhun
nahkaan, pyytää hautaamaan luunsa ja muuttuu
lopulta karhunhahmoisen pentunsa kanssa 
tähdiksi (iso ja pieni karhu).

101. mansit laativat karhujen ja metsänhenkien 
kuvat lehtikuusesta tai siperianmännystä 
(heimojen syntypuita).

102. mansit kutsuvat obilla sijaitsevaa 
karhunpalvonnan keskusta pyhäksi-kyläksi 
(Jalp-us) ja pyhän-kylän-vanhan-miehen 
(Jalp-us-ojka) pyhäköksi.

103. mansit kutsuvat karhua Konson-ojkaksi 
(kynnellinen-vanha-mies).

104. mansit kutsuvat karhun kunniaksi vietettyjä 
menoja "seitsemän-karhun-tansseiksi".

105. "metän neito, kulta kämmen, tehkääme sulat 
sovinnot" (sukupuolen mukaan puhutteleminen).

106. hantien taruissa ensimmäinen nainen herättää 
karhun talviunesta syleillen ja tanssien ja lemmiskelee
kanssaan (karhuheimon synty).

107. hantien karhuvalaan kuuluu karhun karvan 
tai kynnen ojentaminen sille jota epäillään vilpistä 
(tarvittaessa toistetaan 4-5 vuoden päästä, valoihin 
turvaudutaan jos joku rikkoo naimasääntöjä 
tai kohtelee väärin sukulaisten henkiä, hirveä, 
karhua tai ruokaa).

108. hantit eivät syö karhun selkälihaa (miehet) 
tai vatsalihaa (naiset).

109. "kesän tullen, suon sulaten, lätäköien lämmitessä, 
niin tiemmä sulat sovinnot, käsä rauhat rastakkame, 
en mie kiellä kiertämästä, enkä käymästä epeä, 
yhet moat, eri evähät" (karhujen kanssa solmitusta 
rauhasta).

110. saamelaisilla on karhulle oma joikunsa 
(miesten laulama).

111. selkupit kutsuvat karhua enoksi, nuoremmaksi 
veljeksi (mida), siskoksi (nenna) ja vanhaksi mieheksi.

112. selkuppien mukaan karhut ymmärtävät 
ihmisten kieltä.

113. selkupit pitävät karhua alisen eläimenä 
(tumma väri, pesä maan alla).

114. selkupit pitävät karhua sukulaisena ja yhtenä
totemistisista suvuistaan.

115. selkupit uhkaavat karhun nimeen (ilca imila 
tydda, taslij niditit, tulkoon naaraskarhu, repiköön 
sinut palasiksi).

116. selkupit eivät syö karhunlihaa.

117. selkupit pitävät karhua ihmisen sukulaisena 
(nousee takajaloille, ihmismäisten piirteiden
näkeminen).

118. selkupit välttelevät karhujen elinalueita 
("jos ihminen häiritsee karhua, syököön karhu 
ihmisen, jos karhu häiritsee ihmistä, 
surmatkoon ihminen karhun").

119. selkupit pitävät ihmisen kimppuun 
hyökkäävää karhua hulluksi tulleena 
("ihmiset ja karhut elävät kuin veljekset").

120. selkupit kutsuvat karhua nuoremmaksi
-veljeksi-vanhaksi-mieheksi.

121. selkuppinoidat matkaavat aliseen karhun
nahan päällä istuen (kannuksen lyömiseen 
käytetty keppi päällystetty karhunnahalla).

122. selkupit pitävät karhua (qorqi) sukulaisena, 
isoisänä, metsän ja eläinten päänä, henkiolentona, 
suvun ensimmäisenä ja eläimistä pyhimpänä.

123. obinugrilaiset laativat karhunkuvat puusta
(apuhenkiä, suojelushenkiä).

124. "hongikosta sinun sukusi, hongotar sinun 
sukusi" (honkaan yhistäminen).

125. "ei tästä etähän viiä, viiään mäntyhyn 
mäelle, petäjähän pellon päähän, siihen tuuli 
turvan tuopi, aalto ahvenen ajavi" (pään 
saattaminen).

126. "em minä pane pajuhun, en raitahan 
rakenna, panen puuhun puhtahasen, honkahan 
hyvähän puuhun, petäjähän kaunoisehen, 
istutan itähän rinnoin, kalten kaarnapohjosehen" 
(pään nostaminen honkaan, peijaislauluja).

127. hantien karhuvala vannotaan käpälien, 
nahan tai pään keralla (pidetään valoista 
pyhimpänä).

128. "kyllä se talven alle mennee peshään" 
(kesäeläin).

129. "kouko tullee jos et ala asettua" (karhun 
nimiä, vrt. kouvo, kauko).

130. "neh menit eessä ja emä pöhrösti perässä" 
(karhunpennut).

131. "karhuu sannoit enom pojaks" (enon pojaksi, 
naisen sukua).

132. "tul valkonen karhu lähteestä, se ol haltiainen" 
(vrt. jääkarhu).

133. "se mehtäläinen kun tuli sinne hauskalle" 
(haaskalle, kiertonimiä).

134. "vanham mieheh haotaeset" (karhun 
peijaiset).

135. "karhu oli mänt honka" (lempipuu).

136. "se ku lähtö juksoma, metsä vuhaja" 
(suuresta koosta).

137. "karhu pölästy, läks juoksoma" 
(vainoamisen seurauksista).

138. "toizes pule joen nimez ain tappais karhuloi 
oloma" (ihmisten puoli ja karhujen puoli).

139. "oksat paukkad jalkoissa ko häm männö" 
(häneksi kutsuminen).

140. "karhum pojad om pehmiäd lellugad" 
(vrt. pennut).

141. "my läksimmä ezeppäin hänest" 
(eteen eli poispäin, elämää karhujen 
keralla).

142. "täz nygöi jägyrät pakkuu kondiel" 
(kiharat irtoaa, kontionvillaa eli ukonpartaa 
leikattaessa).

143. "Miina ol lähettät jälelläh kontien" 
(noitien apuhenkiä).

144. "sillä oli kolme poikoa, ne jälessä juostih 
niinkuv villakerät" (karhuperheet,
kadotettua suomea).

145. "kondian dället oli" (jäljet).

146. "astu kondien jälgilöi myöte" (taikaa 
tehdessään).

147. "puutuin karun jälgilöile, ga odva piäzin 
kodih" (karun jälkilöille, eksyessäni,
vrt. joron).

148. "tulet tänne kui jeäkondie" (jääkontio 
eli talviunilta herännyt karhu).

149. "kävittägö jiäkonttie heittämäh iäreh" 
(heittämässä jääkonttia, talviturkin).

150. "miul viel jiäkontt on heittämättä" 
(jääkontti heittämättä, uimassa käymättä,
karhuilta opittuja tapoja).

151. "kontie matkai hillakkaiseh" (lempeä 
jättiläinen).

152. "vai tsuaripaikas jahtattih kondieloi" 
(karhujahtien alkuperää, omat yhteenotot 
karhujen aloittamia).

153. "kontie tuliki, iham miula eteh" 
(pyhät hetket, vrt. karhuttomaksi ammuttu 
mannesuomi).

154. "no se vasta oli hädäydyjä, kuin kondien 
nägimä dai hiäm pagoh törkkäzi" (pakoon 
juoksemisesta).

155. "elä vain hädäyvy ni kondie ei rohkie 
piällä tulla" (rauhallisena pysyminen).

156. "kondiell ei oa händeä" (hännätön 
eläin).

157. "hähkähtäh kondii da kynnet tsilahuttav 
vastakkah" (nousee takajaloille ja lyö kynsiä 
yhteen).

158. "häisky aika" (karhujen syksyinen 
liikkuma aika).

159. "sid minä katsoin kodvan, sit hillakkazim 
myöstyin" (myöstyin eli peräännyin hiljaa,
eläinten katsominen).

160. "kondien hiät" (karhupeijaiset).

161. "kondia niidä ylen ruuaksi halaau" 
(halajaa, muurahaisia).

162. "tapetah izäkondied ennempäi" 
(elämää jatkavat naaraskontiot).

163. "karun jälliz olim mennyh" (eksyessäni).

164. "kaksvillalline kondii" (villalline eli 
värinen).

165. "a mitäs kun karsiu puita ta hyppiy, sammalta 
luou ta kaikkie" (karhun elämää).

166. "kontie nousou puuh, pennut nousou puuh" 
(emolta oppivat pennut).

167. "kontie karjuu" (vrt. karju, karhu).

168. "karjeh kuulu sen kontien" (vrt. karjelaiset).

169. "ei soanun sanuo karhuo karhukse, kum piti 
sanuo mesikämmeneksi tahi pöpöksi tahi mössikse 
ta i mutuissekse" (kiertonimiä, pöpö=pupi).

170. "vain kontie kun kahella jalalla karhasi siinä 
toroa vassen" (nousi takajaloilleen ja uhosi).

171. "mesikämmen källeröini, kaunis karvakulleroini" 
(karhun puhuttelemista).

172. "karvalallo" (lempinimiä, vrt. lalli).

173. "vanhattuo karuvut" (vrt. karvaudut, 
tulet karun näköiseksi).

174. "karun jällil puuttuo" (karun jälille
eli eksyksiin).

175. "karun jälgilöis peälitts mänin, siid yöksyin" 
(eksyin).

176. "ei ole karun karvoih kattsomista, midä karun 
karvan al löydyy" (vrt. ihmisen näköisenä pidetty
karvaton karhu).

177. "käske karuo libo käy itse" (karu=karhun
hahmoinen alisen henki, kontio=maanpäällinen 
karhu).

178. "leviekäbäl on liikkehel" (kiertonimiä).

179. "jalat katkai ta eänem paino" (painoi äänen 
ja sai liikkumaan hitaasti, karhun taikavoimista).

180. "metsäs pöpön jälled dogadin" (hokasin 
eli huomasin).

181. "pystyh kauhkahti" (nousi takajaloilleen).

182. "kontie poikineh lylyttäy" (lylyttää eli 
kiipeää puuhun).

183. "kontie karjasou mi kerosesta lähtöy" 
(kurkusta lähtee, uhkaaminen=väkivallan 
välttelemistä).

184. "meilä ennein kun kontie tapettih ni siitä 
otettih keroni, kuivattih ta siitä kolme kertoa 
pantih vettä kerosesta läpi astiesta astieh" 
(peijaistapoja).

185. "ottakkoa kalmalauvat keralla" (karhun
kaatoon, kohdellaan kuin ihmistä).

186. "kestä siel, elä tule tänne" (lähestyvälle 
karhulle).

187. "kiehkitimmö karhuz ymbäri" (elämää 
karhusuomessa, tilaa löytyy kaikille).

188. "keäbrylöi deriy mömmerökki da sid 
vai platskoau puudu vaste" (kiskoo käpyjä 
ja paiskoo puuta vasten).

189. "kondii on kierdeiz" (kierroksella).

190. "kondii ku tuloo vastah, sit pidäy naizel 
tukad levitteä" (levittää tukat kasvojen eteen,
vrt. piilottaa kasvot, olla letit auki).

191. "täs on kondii lähil, ku koarittsou tämä kohtu" 
(koarittsou eli tuoksuu).

192. "emmä mäne häneh kohti" (oman tilan 
antaminen).

193. "kontien kommo" (juurakon tai töyrään 
alla oleva pesäkolo, vrt. komonen).

194. "kondiennahku hyväkse pidäz olla" 
(unessa nähty).

195. "kondiennora" (nora eli pesäkolo).

196. "hagoloin keskez on kondiempezä, ei lumi ni 
vezi sinne mene" (pesäpaikkoja).

197. "se oli oikieta kontieperöä, sielä se aina liikku 
se kontie" (kontioperät).

198. "se karjeh kuulu sen kontien" (karjunta).

199. "kontie sortau eänen" (vai pelästyminen).

200. "ei sanottu kontieksi vain mesikämmeneksi ta 
mettsäläiseksi, ta mössiksi" (lempinimiä).

201. "se karjoa repiy kesällä jos kontieksi sanou" 
(vieras karja, oma kontio).

202. "kontiella on yhem miehem mieli, ta yheksäm 
miehev voima" (sanonta).

203. "se kontie kun nyletäh ni se on niinkur rahvas" 
(ihmisen näköinen).

204. "sentäh ei kontiel lihoa syöty" (syöty lihaa, 
vrt. sukulaisena pitäminen).

205. "suuressa pyhässä elä mainitse kondieda, 
kezällä tulou vastah" (nimen lausumisesta, 
pidetään kutsuna).

206. "vägev on kondie metsäz, ga yhelleh tallah moatah" 
(tallaa maata väkevästi).

207. "kondeiloin luapat ollah suuret" (luapat eli käpälät, 
vrt. lapaset, lapiot).

208. "kondii eläy lagieloiz mualoiz" (lakeilla mailla).

209. "emämpiän aigah kondiel on kiimaigu" (kiima 
elokuussa, vrt. karhujen häät).

210. "kondienhyyhky", "kondienjussi", "kondienkäbälä", 
"kondienmarjapuu" (kontion mukaan nimettyjä heiniä, 
karhunputki, ukonparta, rentukka, mustakonnanmarja).

211. "kontie on korjulla, sillä ei ole pesöä" (korjulla eli 
talvipesässä).

212. "kondii korjohol magoau" (talvella).

213. "korjuhuol maguau kondii, sie vai havuloil votkottau" 
(makaa havujen päällä).

214. "korbiloissa eletäh kondiet" (korpikontiot).

215. "kondien näin, en olluh varattsu, yhtelleh koukoi 
lekahtih vatsaz" (en pelännyt, liikahti vatsassa).

216. "ka elä sie pölässy, katso sie kun tuola männä 
köykkiy" (pyhän eläimen katsominen).

217. "karsiu puita ta hyppiy, ta kaikkie" (karhun 
elämää).

218. "meänki niemellä kun oli kontie käynyn" 
(toivottu vieras).

219. "kontie kuhjau kankahalla" (vrt. kuhjailee, 
kangaskontiot).

220. "sill on kaksi poikoa kontiella, i kolme, 
konsa kummaista" (2-3 poikaa, poika=karhunpoika,
vrt. ojka).

221. "kondii peril kubleloo" (kupeksii perillä).

222. "em mie häntä tietäv varata" (varata eli pelätä).

223. "kynziezet" (peijaisten vaiheita, kynsien 
ottaminen).

224. "istuu sellim minuh kyököttäy" (istuu puuta 
vasten kuin ihminen).

225. "käbälikäz oli matkannuh dorogoa myö" 
(kiertonimiä, doroga=kärrytie).

226. "kontien käpäleä lämmitettih tulella ta siitä 
painettih pissosta" (käpälällä parantaminen).

227. "karhu täz on känninnyh kävellyh" 
(vrt. känninen, kanninen).

228. "mesikämmen källeröini" (lempinimiä).

229. "suven suurilla jälillä, karhun kämmenpeän 
sijoilla" (suvi=karhun aika, talvi=hirven aika).

230. "käzin rubei tulemah kondie" (uhkaa käydä 
käsiksi).

231. "söi kyllälteh ta loppujel lopussa männä 
könttämäh omin aikoneh mettsäh" (karhun 
elämää).

232. "kondii vit pezän loadii moizih köntölöih, 
kuz on kaadunnuzii puuloi da muudu lomuu" 
(pesäpaikkoja).

233. "kontie matata köpöttäy" (köpöttelijä).

234. "kondii nylgietäh, razvad otetah vatsaz, 
kynnet, hambahat, keroi otetah" (nahka, rasva, 
kynnet, hampaat ja kurkkutorvi, vrt. lihat).

235. "kondienrazva syyhymizeh hyvä on" 
(kaikki kontiosta saatu parantavaa tai 
suojelevaa).

236. saamelaisilla on karhulle oma joikunsa 
(sävel poikkeaa muista eläinjoiuista).

237. saamelaisten taruissa talvivuoden haltija 
Ahcešeatni yhtyy karhun kanssa (karhuheimon 
perustajia, luojahenget=toteemeja). 

238. komien ajanlaskussa karhun aika kestää 
maaliskuun lopusta huhtikuun loppuun 
(talviunilta herääminen, pidetään toisena 
vuodenvaihteena).

239. hantit kutsuvat karhunpesää nimellä onk 
(onkalo).

240. saamelaiset pitävät karhua eläimen
hahmoisista haltijoista tärkeimpänä 
("eläin ja haltija").

241. saamelaiset yhistävät karhua luonnon 
tasapainoon ja vuodenaikojen vaihtumiseen 
(kesävuoden ilmentymä).

242. saamelaisiin karhunpeijaisiin kuuluu 
kaadettua karhua ylistävien laulujen esittäminen, 
lihojen irrottaminen luista, lihojen keittäminen 
(tarkassa järjestyksessä), miehille kuuluvien 
lihojen syöminen ("miesten kodassa"), naisille 
ja lapsille kuuluvien lihojen syöminen ("naisten 
kodassa"), luiden kerääminen ja hautaaminen 
(tarkassa järjestyksessä) ja karhun taljan 
säilyttäminen (käytetään seuraavan kaadon 
ajankohdan selvittämiseen).

243. hantit kutsuvat karhuja metsän miehiksi.

244. hantit pitävät karhua luojahenki Torumin 
poikana (lähetti tämän maan päälle ihmisiä 
kaitsemaan).

245. selkupit kutsuvat karhua "haltijoista 
korkeimmaksi" (maanpäälliset karhut 
hahmojaan).

246. selkupit kutsuvat karhua ukoksi eli isoisäksi 
(toteemien piirteitä).

247. hantit maalaavat kaadetun karhun kuvan 
hongan kylkeen (honka=karhun puu).

248. enetsit kutsuvat karhua nimellä bogola
(b=p tai v, pokola, vokola).

249. nenetsit pitävät vyössä karhun 
kulmahammasta (tuo onnea ja suojelee 
vahingollisilta hengiltä).

250. nganasanien taruissa noita matkaa 
kuolleiden merelle jääkarhun hahmossa 
(liikkeitään ja ääniään jäljitellen).

251. hantit pitävät ruskeaa karhua tulen ja 
tulenkäytön antajana.

252. nenetsit pitävät jääkarhua tulen antajana.

253. nenetsinaiset välttelevät karhun jälkien 
yli astumista.

254. nenetsinaiset eivät syö karhun lihaa.

255. nenetsit kutsuvat karhua nimillä chäividie 
ja habidq (häivi=havi, yhdyssanoja).

256. selkuppinoita vetoaa karhunhahmoiseen 
henkeen sairaan sielua pelastaessaan 
(voimakas suojelushenki).

257. selkupit eivät metsästä karhuja (kaadetut 
karhut hulluja, väkivaltaisesti käyttäytyneitä).

258. selkupit uskovat muuttuvansa kuoltuaan 
karhuiksi (maanpäälliset karhut sukulaisten 
henkiä).

259. selkupit selvittävät kaadetun karhun 
henkilöllisyyttä heittämällä käpälää ja lausumalla 
sukulaisten nimiä (kämmenpuoli ylöspäin 
myöntävä vastaus).

260. selkupit kuivaavat kaadetun karhun pään 
ja etukäpälät (pidetään onnea tuovina, 
periytyvät polvesta toiseen).

261. selkupit pitävät karhua keskisen ja alisen 
olentona (kesällä keskisen, talvella alisen).

262. selkuppien taruissa karhut pitävät ihmisiä 
sukulaisinaan (ihmiset kantavat sukulaisuuden 
merkiksi hampaitaan ja käpäliään).

263. selkupit pitävät karhuhenkeä karhujen suvun 
ensimmäisenä, sukulaisena, luonnon antimien 
haltijana, sielujen pelastajana, suojelushenkenä, 
tautien karkottajana ja vahingollisten taikojen 
poistajana.

264. mansit yhistävät karhuhenkeä maailman 
luomiseen (liikkuu ylisen, keskisen ja alisen 
välillä).

265. mansit pitävät karhun syntylaulua yhtenä 
pyhimmistä lauluistaan (esitetään maailman 
synnystä kertovan laulun jälkeen, huipentuu 
"karhun nousuun").

266. selkupit pitävät karhua yhtenä 
totemistisista suvuistaan (vrt. vanhempana 
pidetty pähkinähakki).

267. selkupit kutsuvat ihmisen karhusielua 
nimellä ilsat (kiertää kuoleman jälkeen 
3-7 vuotta sukulaisten luona (vrt. unet), 
siirtyy sen jälkeen karhuun ja jatkaa elämää 
"pimeässä metsäisessä maailmassa").

268. selkupit kutsuvat karhun kaatamista 
sukuloimiseksi (ettylia kietciemy, uskotaan 
ilmestyvän vain sukulaisilleen).

269. selkuppien peijaisiin kuuluu kolmasti 
suoritettu etukäpälän heittäminen (selvitetään 
karhun hahmossa ilmestyneen sukulaisen 
henkilöllisyyttä).

270. selkupit kutsuvat karhua nimellä qory
(vrt. korinen, korkinen).

271. hantit pitävät kesäistä metsää karhuille 
kuuluvana ("kävellään hiljaa etteivät  
häiriinny").

272. hanteilla on yli 100 karhua kuvailevaa 
sanaa.

273. hantit eivät vahingoita karhuja (elleivät 
tunne oloaan uhatuksi).

274. hantien mukaan karhunpyynti on sallittua 
vain karhupäivien eli heimopäivien aikaan 
(syksyisen metsästyskauden aloitus, kaadetun 
karhun uskotaan tuovan pyyntionnea koko 
talveksi).

275. hantien taruissa metsästäjä kaataa 
sanansa rikkoneen karhun (lupasi ettei kajoaisi 
ihmisiin tai ihmisten poroihin) jonka jälkeen 
yksi karhun hengistä kohoaa yliseen ja loput 
hajaantuvat ympäri maata (maalliset karhut).

276. selkupit pitävät karhua (korq) sukulaisena 
ja sukujen kantaemona (naaraskarhu).

277. selkuppien mukaan karhut tulevat keväisin 
kylän laidalle ihmisiä tervehtimään ("katselevat 
hetken ja palaavat metsään").

278. hantit pitävät kaadettujen karhujen kuonoja 
pyhinä (kuonoille uhrataan haltijoiden tapaan).

279. selkupit pitävät jokaista karhua sukulaisen 
hengen kantajana.

280. selkuppien peijaisiin kuuluu karhun pään 
keittäminen ja syöminen.

281. selkupit eivät syö karhun munuaisia 
("ovat kuin ihmisen").

282. selkupit kantavat vyössä karhun 
hammasta (corgo-teeme) tai käpälää 
(uskotaan viestivän karhuille 
sukulaisuudesta).

283. mansien mukaan karhuhenki 
(pyhän-kylän-vanhus) voi lähettää takaisin 
vakavasti sairastuneiden sieluja (tärkeänä 
pidetty noitien apuhenki, "osaa kaivaa 
maata").

284. komiurho Kudym Oshin uskotaan 
syntyneen Pövs-noidan ja karhun liitosta 
(komin os=otso).

285. komiurho Peraa pidetään karhun tai 
metsänhaltijan poikana (taruissa nai päivän 
tyttären josta syntyvät komien heimot, 
vrt. saamelaisten vastaavat tiedot).

286. nenetsit kutsuvat karhua nimellä bogla
(vrt. pokla, poka).

287. hantien mukaan väkivaltainen karhu 
on unohtanut isänsä Torumin sanat ja 
muuttunut kuolevaiseksi pedoksi joka voidaan 
kaataa (muut karhut pyhinä pidettyjä
henkiolentoja).

288. hantien karhulauluihin kuuluu nukh 
kiltatty ar (herätyslaulu), ily vukhalty ar 
(ylhäältä laskeutumisen laulu) ja il veltatty ar 
(kehtolaulu).

289. hantien karhupäiville osallistui alkujaan 
vain karhun heimoon kuuluvia (jokaisella 
heimolla omat päivänsä).

290. mansit pitävät ylisestä maan päälle laskettua 
karhua naaraskarhuna (maan päällä "kohtasi 
vaikeuksia ja joutui syömään paljon marjoja 
ennen talviunta").

291. mansit pitävät karhua oikeuden valvojana 
(muistaa petetyt lupaukset ja kerallaan vannotut 
valat).

292. mansit yhistävät uroskarhuihin lukua viisi, 
naaraskarhuihin lukua neljä ja pentuihin lukua 
kolme (vrt. ihmisten sielut).

293. mansit kutsuvat karhua metsän vanhukseksi, 
pyhäksi pedoksi ja vahvaksi pedoksi.

294. mansit kutsuvat karhun silmiä tähdiksi (xos) 
ja viinimarjoiksi, etukäpäliä käsiksi (kat), takakäpäliä 
saappaiksi, nahkaa viitaksi ja nylkemistä viitan 
riisumiseksi (kaikella kiertonimi).

295. mansit kutsuvat karhun vatsaa säkiksi (xur) 
ja tuohikoriksi (saut).

296. mansit kuljettavat kaadetun karhun  
reellä jonka nimeä ei lausuta ääneen 
(vrt. lauluissa mainittu kätkyessä 
kantaminen).

297. mansit kutsuvat luojahenki Numi-toremin 
maan päälle laskemaa ensimmäistä karhua 
"neito-pedoksi" (naaraskarhu).

298. mansien taruissa Numi-torem neuvoo 
ensimmäistä karhua "elämään ketojen marjoista" 
(karhuille kuuluva ravinto).

299. hantien karhupäivät (karhuheimon 
heimopäivät) järjestetään ob-joen rannalla 
sijaitsevassa kylässä (kerran vuodessa seitsemän 
vuoden ajan, jonka jälkeen seitsemän vuoden 
tauko).

300. hantien karhupäiviin kuuluu tanssimiseen 
tarkoitettu maja (majan peräpenkillä kaadetun 
karhun nahka, pää käpälien välissä, soittajat 
karhun vasemmalla puolelle, kaataja oikealla).

301. hantien karhupäivien lauluihin kuuluu 
eläinhahmoisia suojelushaltijoita kutsuvat laulut 
(säestetään kielisoittimin), haltijoiden omat 
laulut (jokaisella eläimellä oma sävelensä) ja 
haltijoiden tanssien taustalla lauletut laulut 
(karhulaulun aikana jäljitellään karhun liikkeitä).

302. hantien karhupäiville saapuviin haltijoihin 
kuuluu orava, jänis, käki, kurki ja musta varis.

303. hantien karhupäivät päättää yhteisateria 
johon osallistuvat miehet, naiset ja lapset 
(esitysten välissä syödään pienempiä paloja).

304. hantit pitävät karhua luojahenki Num
-torumin nuorimpana poikana.

305. hantit pitävät sukujaan karhusta 
polveutuvina (por-heimon sukuja,  
mos-heimoon kuuluville karhu 
"nuorempi veli").

306. hantit järjestävät peijaiset jokaisen 
karhunkaadon jälkeen (kesto neljä iltaa 
naaraskarhulle, viisi iltaa uroskarhulle).

307. hantien karhupeijaisiin kuuluu 
laulujen, tanssien, tarujen ja näytelmien 
esittäminen, yhdessä syöminen, karhun 
anteeksiannon pyytäminen ja karhun 
ystävyyden varmistaminen ("jotta pysyisi 
ihmisten ystävänä").  

308. hantit järjestävät karhupäivät 5-7 
vuoden välein (karhuheimon heimopäivät).

309. hantit pitävät karhupäivien perustajana 
Pelymin-vanhaksi-mieheksi kutsuttua haltijaa 
(sääti laulujen ja tanssien järjestyksen). 

310. hantien karhupäivät kestävät 3-7 yötä. 

311. hantit merkitsevät karhupäivillä esitetyt 
laulut pyhänä pidetyn lehtikuusen tai 
siperianmännyn oksasta veistettyyn keppiin 
(shomtlang yuh, viilletty puu).

312. hantien karhupäivien lauluja jaetaan 
lyhyisiin, tanssittuihin ja esityksellisiin.

313. hantien karhupäivien lauluihin kuuluu 
haltijoista, eläimistä ja linnuista kertovat 
laulut (lunultupty ar, alaryhmänä hilpeät 
laulut, ushul-ar). 

314. hantien karhupäivien esiintyjät 
pukeutuvat tuohinaamareihin ja erityisiin 
kolttuihin (ei käytetä muulloin).

315. hantien karhupäiviin kuuluu yli 300 
pyhää laulua (omistettu jokien, metsien 
ja pyhien paikkojen haltijoille, vrt. kaikki 
heimon palvomat haltijat).

316. hantien karhupäivien lauluja jaetaan 
suuriin lauluihin (vyon ar) ja viimeisenä 
yönä esitettyihin palvontalauluihin 
(po yaktu ar).

317. hantien karhupäivien lauluihin kuuluu 
ensimmäisenä iltana esitetty Kaltas imi ar 
(Kaltas emon eli syntymänjumalattaren laulu, 
tapahtumaan saapuvat kaikki tärkeimmät 
haltijat).

318. hantien karhupäivien lauluihin kuuluu 
kayo-huudolla alkavat laulut (kayoyang ar, 
kertovat karhun laskeutumisesta maan päälle,
vrt. kajo, kajauttaa).

319. hantien kayoyang-laulut esitetään käsistä 
kiinni pitäen ja käsiä laulun tahdissa nostaen ja 
laskien (vanhempi laulaja laulaa kahden 
nuoremman kanssa).

320. hantien karhupäivien lauluihin kuuluu 
haltijoiden seikkailuista kertovat mish ar-laulut 
(lauluissa mainittuja haltijoita As tyi iki, 
Jem vos iki ja Kazym imi). 

321. hantien karhupäivien viimeisen päivän 
tapoihin kuuluu karhun pään avulla 
ennustaminen (multe).

322. hantien karhupäivien lauluihin kuuluu 
viimeisenä päivänä esitetyt tarnyng ar-laulut 
(kutsuvat kiven hahmossa ilmestyvää 
jumalatarta, jemang kev=pyhä kivi, pasang 
kev=kultainen kivi, Sin shi nai=pyhä nainen 
jumalatar).

323. hantien karhupäivien esityksiin kuuluu 
elehtimällä esitettyjä näytelmiä ja varpailla 
esitettyä nukketeatteria.

324. hantien peijaistapoihin kuuluu huutojen 
kohottaminen karhun kunniaksi (sukupuolen
mukaan), karhun nylkeminen eli riisuminen 
("avataan napit"), karhun saattaminen kylään, 
karhun (taljan) istuttaminen kunniapaikalle, 
juoman ja ruuan asettaminen karhun eteen 
ja karhun viihdyttäminen lauluin ja tanssein.

325. hantit voivat kaataa pyhäköitä tai 
hautoja hajottavan karhun (pidetään hulluna 
tai sanansa syöneenä).

326. obinugrilaiset kutsuvat karhua pedoksi 
(hantin woi, mansin ui).

327. hantit kutsuvat karhua soiden pedoksi, 
villipedoksi ja metsän pedoksi.

328. mansien mukaan kaadettu karhu 
ilmoittaa isälleen Numi-toremille kuinka 
häntä kohdeltiin (karhujen loukkaaminen
Numin loukkaamista).

329. mansien taruissa karhujen vanhin 
istuu lehtieläimen muotoisen kylän keskellä 
sijaitsevassa pyhäkössä, villipedon ja suopedon 
hahmossa, ympärillään seitsemän karvasilmäistä 
metsänhenkeä (kylää kuvaillaan "hevosen 
kulkemattomaksi").

330. hantit pitävät karhua koko maailman 
järjestyksen valvojana (maailma=hantien 
tuntema maa).

331. hantit kutsuvat ihmiseen hyökänneen 
karhun kaatamista "vierailulle tulleeksi 
sukulaiseksi" (karhusta ei ajatella pahaa
vaikka teki väärin).

332. hantit kuvailevat karhupäiviä iloiseksi 
ja riehakkaaksi tapahtumaksi (kerää 
heimoon kuuluvat perheet yhteen).

333. hantien karhupäivien esitykset 
suoritetaan iltaisin (vrt. pyhien laulujen 
esittäminen päivän laskettua).

334. hantinaiset poistuvat esitysmajan 
ulkopuolelle pyhimpien laulujen ajaksi 
(por-heimon lauluja, vrt. naiset mos
-heimosta).

335. hantit ruokailevat karhupäivillä 
sukupuolen mukaan (naiset ja miehet 
omissa ryhmissään).  

336. hantimiehet esittävät karhupäivien 
näytelmiin kuuluvat naisten osat 
(kasvonsa peittäen ja korkealla äänellä 
laulaen).

337. hantit pitävät karhupäiviä por-heimolle 
eli karhun heimolle kuuluvina (mos-heimo 
omaksui päivistä viihteelliset osat).

338. hantimiehet laulavat karhun laulua 
kaadettua karhua kantaessaan (sanoissa 
karhu kertoo taivaallisesta alkuperästään, 
kuinka laskettiin maan päälle kätkyessä, 
kuinka eksyi ihmisten maille, kuinka tuli 
ihmisten kaatamaksi, kuinka palasi 
taivaaseen).

339. hantien taruissa karhu elää isänsä 
Num-toremin antamalla "koivuja kasvavalla 
saarella jonka rinteet ovat täynnä marjoja" 
(karhusaaret).

340. hantit kutsuvat karhun nahkaa 
"turkistakiksi" ja ensimmäisiä nahkaan 
tehtyjä viiltoja "hakasten aukaisemiseksi" 
(kaikella kiertonimi).

341. hantit kutsuvat talvipesässä makaavaa 
karhua nimellä tal ulum woj (talvisin uinuva 
peto).

342. hantien taruissa metsästäjät kantavat 
karhua "tuomesta punotussa kätkyessä".

343. hantit tervehtivät kaadettua karhua 
veden, lumen ja tulen kanssa ("kolme 
pyhää").

344. hantien seitsemän päivää kestävien 
karhupäivien laulut esitetään "majassa-josta
-kuuluu-hanhien ääniä, majassa-josta-kuuluu
-sorsien-ääniä, iloisessa-majassa-jossa-tytöt
-nauravat, iloisessa-majassa-jossa-pojat
-nauravat".

345. hantien mukaan karhu suojelee 
taudeilta, selvittää kiistoja ja antaa 
onnea hirvenmetsästyksessä (toteemien
luonteesta, heimon suojelijoita).

346. hantit eivät suunnittele karhun
pyyntiä tai seuraa karhun jälkiä 
(kaadetut karhut häirikköjä tai pyhiin 
tilaisuuksiin kutsuttuja vieraita).

347. hantien karhupeijaisiin (ike-pore) kuuluu 
kaatajien puhdistaminen savulla, karhun hyvän 
tahdon pyytäminen, lumen tai maan heittäminen 
kaatajan päälle, kaatopaikalla syöminen 
("karhun hengen kanssa"), karhun asettaminen 
selälleen (pää itää kohti), karhun nylkeminen 
(nyljettäessä luetaan loitsu ja katkaistaan  
pieniä tikkuja karhun viereen), kylää kohti 
lähteminen lihojen, pään ja taljan kanssa 
(karhun heimoon kuuluvat jättävät lihat 
kaatopaikalle), karhun viihdyttäminen 
matkan aikana (kuvaillaan ohitettuja paikkoja), 
karhun tervehtiminen kylään saavuttaessa, 
karhun roiskiminen vedellä, kaatajan heittäminen 
veteen, karhun kantaminen peijaismajaan 
(takaoven kautta), karhun (taljan) asettaminen 
pyhään nurkkaan (katse ovea kohti, pää käpälien 
väliin), karhun pukeminen pyhäpukuun (uros 
huiviin ja lakkiin, naaras naisen lakkiin, 
helmin koristeltuun kaulukseen ja kynsiin 
pujotettuihin sormuksiin), karhun silmien ja 
sierainten peittäminen tuohenpalasilla, juoman 
ja ruuan tuominen karhun eteen, karhun 
viihdyttäminen kolme iltaa kestävillä lauluilla
(esiintyjinä naamioidut miehet, laulut kertovat 
karhun elämästä), tansseilla (esitetään laulujen 
ja näytelmien välissä, tanssijoina kasvonsa 
peittäneet miehet ja naiset, karhun tanssi kertoo 
karhun elämästä) ja näytelmillä (esiintyjinä punaisiin 
tuohinaamareihin pukeutuneet kimein äänin puhuvat 
miehet, mieshahmojen naamareissa suuret nenät, 
naishahmojen esittäjillä naisten vaatteet ja huivit, 
esitykset lyhyitä, esitysten välissä lauletaan lauluja), 
karhun taljan vieminen ulos (takaikkunasta tai ovesta, 
annetaan kaatajalle tai peijaisten järjestäjälle) ja 
tapahtuman päättävä karhun lihojen syöminen 
(karhuheimoon kuuluvat eivät osallistu).

348. saamelaisten peijaisiin kuuluu kaadetun karhun 
yli astuminen, oksan laittaminen karhun suuhun, 
kaatolaulun laulaminen (laulaessa vedetään oksasta 
kolmasti), karhun osoittaminen keihäällä, karhun 
peittäminen oksin, kylään palaaminen karhulaulua 
laulaen (kertoo kaatamisesta, mainitsee karhun 
sukupuolen), kotaan käyminen pyhästä takaovesta, 
kaatajien katsominen päät peitettyinä (vaskisten 
renkaiden läpi), pureskellun lepänkuoren sylkeminen 
kaatajien päälle, vaskirenkaiden kiinnittäminen 
kaatajien vaatteisiin, yhdessä syöminen (miehet 
peijaiskodassa, naiset ja lapset kotikodassa), yön yli 
nukkuminen, kaatopaikalle palaaminen, karhun 
kantaminen metsästä (kantolaulua laulaen, sanoissa 
pyydetään karhun suojelusta), karhun laskeminen 
peijaiskotaan, pureskellun lepänkuoren sylkeminen 
karhun päälle, karhun nylkeminen (nylkemislaulua 
laulaen, sanoissa selitetään karhulle mitä tapahtuu, 
kuinka hyvin kohdellaan), lihojen keittäminen (tarkassa
järjestyksessä), lihojen syöminen (miehet ja naiset 
omissa ryhmissään), ruokalevon pyhittäminen, lipeässä 
peseytyminen (tuhkalipeä), kodan ympäri juokseminen 
karhun lailla möristen (kolme kertaa), karhun nahasta 
tai maksasta ennustaminen, karhun luiden hautaaminen 
(tarkassa järjestyksessä, vahingoittamista varotaan) 
ja karhun nahan luovuttaminen kaatajalle.

349. saamelaisten peijaisten karhulaulut 
esitetään kielellä jota tavalliset ihmiset eivät 
ymmärrä (erikoisin äännähdyksin, vrt. karhun 
heimon kielellä).

350. hantit pitävät karhujen tappamista 
kiellettynä (por-heimon eli karhuheimon 
tapoja, mos-heimolle tavallisempi eläin). 

351. hantit uskovat syntyneensä karhun ja 
ensimmäisen naisen liitosta (por-heimo).

352. hantien mukaan karhupäivien esityksiin 
voi osallistua vain naamioidut ja vanhat 
naiset (naispuoliset tanssijat verhoavat 
itsensä huiveihin).

353. hantit kutsuvat karhua "nuoremmaksi 
veljeksi" (laskettiin kätkyessä ylisestä ihmisten 
ollessa jo maan päällä, mos-heimon käsitys 
karhusta).

354. hantit tervehtivät karhun kaatajia majavan
rasvalla ja koivunkäävän savulla käsitellyillä 
käsillä (vrt. saamelaisten lepänkuorineste).

355. hantit kutsuvat karhua suon pedoksi ja 
metsän pedoksi (suo ja metsäkarhut).

356. hantit avaavat kaadetun karhun taljasta 
4-5 nappia ennen nylkemistä (takin riisuminen).

357. hantit puhdistavat peijaismajan ja 
tapahtumaan osallistuneet koivunkäävän 
savulla.

358. hantit sukivat peijaismajan kunniapaikalle 
asetetun karhuntaljan majavanrasvaisilla käsillä 
("hyvillä järvi-rasvaisilla käsillä, hyvillä obin
-rasvaisilla käsillä").

359. hantien peijaistapoihin kuuluu karhun
kallon ja esityksissä käytettyjen naamareiden 
ripustaminen uhripuuhun ja karhun neuvominen 
kotimatkalle (toivotaan syntyvän uudestaan 
ja palaavan kotimailleen).

360. mansien peijaistapoihin kuuluu kaatajien 
lukumäärän kaivertaminen puuhun (polun 
puolelle puuta).

361. hantien karhupäivät järjestetään joka viides 
tai seitsemäs vuosi (kesto 3-7 yötä, toisaalla neljä 
yötä naaraskarhulle, viisi yötä uroskarhulle).

362. hantit pitävät karhua "maan henkenä" ja 
haukea "veen henkenä" (molempien keralla 
vannotaan valoja ja solmitaan sopimuksia).

363. hantit vannovat karhun valan taljan keralla.

364. hantit kutsuvat karhuheimoa nimellä pupi sir 
(vrt. karjalan pöpö).

365. hantien karhupäiviä pidetään karhun 
hahmossa liikkuvan suojelushengen Jalpus-ojkan 
eli pyhän-ukon tapahtumana (karhutoteemin 
ihmishahmo).

366. hantien karhupäivien tapoihin kuuluu 
4-5 huudon kohottaminen, karhun pään 
nostaminen sukulaisten nimiä luetellen 
(tulee painavaksi oikean kohdalla), karhun 
kuonon leikkaaminen ja kiinnittäminen otsaan 
("muuttuu karhuksi") ja karhun sieluja kuvaavien 
lastujen polttaminen (lastu / yö, uskotaan 
kuolevan eli jälleensyntyvän viimeisen lastun
jälkeen).

367. hantit pitävät karhupäiviä seitsemän 
perheen kokoontumisena (heimojen koosta).

368. hantien karhupäivien tapoihin kuuluu 
kolmen tuohivakan asettaminen karhun eteen, 
kolmen kara-iuiya-huudon esittäminen karhulle, 
seitsemän kepin pystyttäminen karhun ympärille, 
seitsenosaisten näytelmien esittäminen, seitsemän 
haltijan laulun esittäminen ja seitsemän tikun 
laskeminen karhun kuonon eteen (sou-iukh).

369. hantinoidat pysyttelevät taka-alalla 
karhupäivien tapahtumissa ("karhupäivillä 
kaikki noitia").

370. hantinaiset eivät valmista karhun lihaa.

371. hantinaiset eivät syö karhun vasemman 
puolen lihaa (sydämen puoli).

372. hantimiehet eivät kerro naisille karhun
kaadon yksityiskohtia (miesten perinnettä).

373. mansit pitävät por-heimoa karhun ja 
mos-naisen liitosta syntyneenä (toisessa 
tarussa karhu kutsuu mos-naista emokseen, 
kolmannessa mos-naisen poika menee 
metsään ja muuttuu karhuksi, neljännessä 
mos-nainen nai metsästäjän).

374. mansit pitävät karhun isänä 
metsänhaltijaa (menkw) tai por-miestä 
(keskenään naivat mosit ja porit).

375. mansien taruissa mos-naisen verestä 
kasvaa idänukonputki (poryg) jonka 
naaraskarhu syö, tulee kantavaksi ja 
synnyttää kaksi karhunpentua ja 
ihmistytön (ensimmäisen por-naisen).

376. mansien taruissa emokarhu kieltää 
por-naista syömästä lihaansa ja neuvoo 
kuinka luitaan tulee kohdella (por-heimon 
syntytaruja).

377. hantit pitävät karhuhaltijan ihmishahmon 
(pyhän-kylän-vanhus) kuvana valkoiseen 
puettua ukkoa (kaulassa liina, päähineessä 
ja toisessa kädessä metsästysnuolet).

378. mansit pitävät ylisestä maan päälle 
laskettua ensimmäistä karhua naaraskarhuna 
(tokaisee pehmeälle suolle laskeutuessaan 
"kuinka mukava paikka kaltaiseni villin 
tytön matkata hetken aikaa").

379. mansit kutsuvat karhua "viisaaksi 
eläimeksi".

380. mansien mukaan karhut tuntevat
tulevia asioita (vrt. karhupäivillä 
ennustaminen).

381. mansit pitävät karhua lupausten 
täyttäjänä, oikeuden yllä pitäjänä ja 
haltijoiden tahdon maanpäällisenä 
valvojana.

382. mansit pitävät karhua ihmisten 
puolustajana.

383. mansit pitävät karhua tulen antajana.

384. mansit pitävät karhua vakavien tautien 
parantajana (parantajien apuhenki).

385. mansit pitävät karhua por-heimon 
perustajana (alkuheimot por ja mos).

386. mansit pitävät karhuja verisukulaisina 
(ei pyydetä tarkoituksella, peijaisten alkuperä 
tappamisesta seurannutta hyvittelyä).

387. mansien karhulauluja (ui eryg) jaetaan 
kantolauluihin (kuvaillaan reittiä kaatopaikalta 
kotiin, mainitaan jokainen mäki ja vaara, 
selitetään karhulle mitä tapahtuu, laulujen 
välillä pysähdytään ja kohotetaan huutoja), 
herätyslauluihin (lauletaan aamulla karhua 
heräteltäessä), syntylauluihin (kertovat karhun 
alkuperästä, Numi-torumin tai Mos-naisen poika), 
karhun elämästä kertoviin lauluihin (kuvailevat 
elämää metsissä ja vaaroilla), kaatajista kertoviin 
lauluihin (laulajat pukeutuneet haltijoiksi), 
karhunvaloista kertoviin lauluihin (oikeuden 
valvoja) ja saattolauluihin (lauletaan karhua
saateltaessa, sanoissa pyydetään karhua 
pysymään poissa ihmisasumusten läheltä).

388. mansien peijaisiin kuuluu karhun 
ylistäminen, tapahtuneen selittäminen karhulle 
(mitä tapahtui, miksi kaadettiin) ja karhun 
kestittäminen.

389. mansien peijaiset (uy yikvave, pedon 
tanssiminen) kestävät 3-5 iltaa (karhun 
sukupuolen mukaan).

390. mansien peijaisiin kuuluu sukulaisten 
kutsuminen kaatajan luokse, haltijoiden 
lepytteleminen ("villi veli kaadettiin 
vastentahtoisesti"), karhun pään nostaminen 
majan pöydälle, pään koristeleminen 
tuohenpalasilla, kolikoilla ja sormuksilla, 
marjojen ja pähkinöiden laskeminen pään 
viereen ja karhun viihdyttäminen lauluin, 
tanssein ja näytelmin ("hauskat esitykset", 
aloitetaan päivän laskettua, esittäjät 
pukeutuneet erityisiin pukuihin ja 
tuohinaamareihin).

391. mansien peijaislauluja jaetaan 
herättäviin lauluihin (holy erygh, aloittavat 
illan), petolauluihin (uy erygh, kertovat 
karhun elämästä, metsästäjien kohtaamisesta 
ja peijaisiin saapumisesta) ja tapahtumaan 
saapuvien haltijoiden (wit hon pygh erygh, 
vedenhaltijan pojan laulu) ja toteemien 
lauluihin (oghsar erygh, revon laulu).

392. mansien karhulaulut esitetään 3-4 
kertaa illassa (kestoltaan 30-40min).

393. mansien karhulaulut esitetään 
erityisellä kurkkuäänellä (miesten 
laulamia).

394. mansien karhulauluja seuraavat 
suuret tanssit (yanygh yikv, vrt. jani), 
miesten tanssit (hum yikv) ja naisten 
tanssit (ne yikv). 

395. mansien peijaistansseja yhistää 
lyhyet karhua viihdyttävät esitykset 
(tulyghlap, esitetään tuohinaamarit 
päässä, sas nyol=tuohinenä). 

396. mansit merkitsevät peijaisissa esitetyt 
laulut erityiseen keppiin (sorhylin-yiv, 
kaiverrettu-puu, näytelmät merkitään 
toiseen keppiin).

397. mansit soittavat peijaisissa 5-kielisiä 
(sangkvyltap) ja 10-kielisiä (taryghsyp yiv, 
kurjenkaula puu) soittimia (esitysten aikana 
ja välissä, yonghyl=saattavia säveliä). 

398. mansipeijaisten viimeiseen iltaan 
kuuluu pyhien laulujen (jalpin erygh) ja 
pyhien tarujen (jalpin moit) esittäminen 
(paikalla pelkästään miehiä, vrt. saman 
heimon jäseniä).

399. marit kutsuvat karhua nimellä maska 
(vrt. masa, vrt. venäjän miska).

400. komit pitävät karhun kynsiä suojelevina 
taikakaluina.

401. komien mukaan karhu ei vahingoita 
niitä jotka kunnioittavat alueitaan 
(tunkeilijat tunnistaa kuoltuaankin 
ja kostaa kuolemansa).

402. komit eivät naura tai vitsaile karhun 
läsnäollessa.

403. nenetsit pitävät karhujen ja jääkarhujen 
kulmahampaita taikakaluina (suojelevia, 
kannetaan vyössä).

404. marit pitävät karhujen pelkäämistä 
vieraana ja häpeällisenä asiana.

405. marien taruissa karhu hakee kylästä 
neidon ja alkaa asua kanssaan (totemististen 
sukujen syntytaruja).

406. marien taruissa selitetään mikä ruoka 
kuuluu karhuille (karhusta polveutuvat 
eivät vie karhujen ruokia).

407. marit kuvailevat karhua ihmisiä 
auttavaksi eläimeksi (taruissa antaa 
ihmisille suojan ja ruokaa).

408. marien taruissa karhun hahmon 
ottanut nainen yhtyy ihmismiehen kanssa 
(karhuheimon syntytaruja).

409. marien taruissa mies seuraa karhua 
suolle ja hukkuu (karhuille kuuluvat maat).

410. udmurtit kutsuvat karhua nimillä
bydzym dada (suuri ukko), peres atai 
(vanha isä), moiy atai (suuri isä), moiy 
dedush (isoisä), paskyt kymys (leveäotsa) 
ja paskyt pyd (leveäkämmen).

411. udmurtit pitävät muinaisen karhuheimon 
keskuspaikkana Big dokjan kylää (karhun 
kerrotaan makaavan läheisillä vuorilla kiven 
hahmossa, päällään ruskeita ja harmaita 
sammalia).

412. hantien karhuheimoon (puppi sir) 
kuuluu kuusi sukua (puolisot haetaan hirven 
tai majavan heimosta). 

413. hantit pitävät karhua yagun-joella 
elävän haltijan Yavun-ikin eläinhahmona 
("käyttäytyy kuin karhu"). 

414. hantit kutsuvat Yavun-ikiä karhusuvun 
perustajaksi ja karhujen hallitsijaksi 
(luojahenki Numin poikia).

415. hantit puhuttelevat Yavun-ikiä sanoin 
"tule, Yavun-iki, yhdessä henkikarhujesi 
kanssa".

416. hantien taruissa karhu elää maan 
päällä ja käyttäytyy huonosti jolloin 
Num-torum nostaa tämän yliseen ja 
nuhtelee tätä (ylisessä karhu jatkaa 
huonoa käytöstään jolloin Num heittää 
tämän takaisin maan päälle).

417. hantien taruissa karhu elää ylisessä 
ja käyttäytyy huonosti jolloin Kon iki-
niminen haltija (vrt. kanta ukko) heittää 
tämän maan päälle (pudotessaan iskee 
käpälänsä kantoon mistä syntyy 
kävelytapansa).

418. hantien mukaan karhuhenki kykenee 
herättämään henkiin ennen aikojaan 
kuolleita ihmisiä (vrt. karhuhenkeä 
kutsuvat parantajat).

419. karhun nimiin kuuluvalla kouko
-sanalla tarkoitetaan sukulaista ja vanhusta 
(vrt. kauko, kouvo).

420. suomalaisten peijaisten kulkua 
jaetaan kaatomenoihin, karhun kunniaksi 
järjestettyihin pitoihin ja kallon ja luiden 
metsään palauttamiseen (jokaiseen osaan 
kuuluu omat vuoropuheluina esitetyt 
laulunsa).

421. suomalaisiin kaatotapoihin kuuluu 
saunominen, puhtaisiin vaatteisiin 
pukeutuminen, luonnon nostattaminen, 
aseiden karkaiseminen loitsuin, tulen yli 
hyppiminen, karhun kaataminen, tulen 
sytyttäminen kaatopaikalle, karhun 
riisuminen eli nylkeminen, turparenkaan 
irrottaminen (pidetään hengen sijana) 
ja kynsien irrottaminen (taikakaluja).

422. suomalaisiin peijaistapoihin kuuluu 
pilkkojen veistäminen puihin (karhua 
kuljetettaessa), kaatajilta piiloutuminen 
(lapset ja neidot), karhun vastaanottaminen 
(emännän toimesta), karhun laskeminen 
kunniapaikalle (peränurkkaan), nuoren tytön 
ja pojan pukeminen hääpukuihin ("kouvon 
häät"), lihojen keittäminen, rokan laittaminen 
lihoista, karhun pään ja käpälien asettaminen 
vatiin (pöydän päähän), karhun luiden 
kokoaminen vatiin, karhun pään syöminen, 
karhun hampaiden irrottaminen (jaetaan 
kaatajille), karhun viihdyttäminen (lauluin, 
esityksin ja tarinoin), karhun lailla möriseminen, 
karhun kallon ja luiden laittaminen vateihin, 
uhripuulle matkaaminen vatien kanssa 
(päähongat, pääsaaret), kallon ripustaminen 
hongan oksaan ("kuuta ja otavaa kohti"), luiden 
hautaaminen hongan juurelle ja hiljaisina 
kotiin palaaminen.

423. suomalaisiin peijaislauluihin kuuluu 
lähtölaulu (kuvaa matkaa pesälle), herätyslaulu 
(kehotetaan karhua nousemaan ylös), surmavirsi 
(kuolemaa väitetään vahingoksi), kuljetuslaulu 
(muistuttaa häiden vastaanottolauluja), tulovirsi 
(minne kannetaan, peränurkkaan) ja päänsyöntilaulu 
(syöjien uskotaan saavan karhun aistit ja voimat).

424. honkaa pidetään karhun pyhänä puuna 
(lasketaan honkaan ylisestä, kallo nostetaan 
honkaan).

425. "missä Ohto synnytelty, mesikämmen 
käännytelty, tuol on ohto synnytelty, 
mesikämmen käännytelty ylähällä taivosessa, 
otavaisen olkapäillä, missä se alas laskettiin, 
hihnassa hopeisessa, kultaisessa kätkyessä" 
(syntylaulu).

426. "lykkeän lylyn lumelle, saatan sauvan 
suoverolle, lähes, neiti, tien nenäksi, orpo matkan 
oppahaksi, olekka sie orpo opassa, armotoinen 
kumppanina, sille kummulle kuleta, jossa puut 
punassa paistoi, hopeassa hongat oksat, saata 
sille saarekselle, sille kummulle kuleta, joss ois 
onni leikin lyönyt, hopea ilon tekenyt, saata sille 
saarekselle, sille kummulle kuleta, jossa saalis 
saataisiin, erätoimi tuotaisiin, miellys 
metsämiehihisi, kostu korpupoikihisi" 
(pesälle lähteminen).

427. "nouse pois, nokinen poika, nokiselta 
nuotiolta, havuisilta vuotehilta, pihkaisilta 
pään aloilta, nouse kulta kulkemahan, 
hopea vaeltamahan, raha rannan kierräntähän, 
kultaista kujoa myöten, hopeaista tietä myöten, 
maata maksan karvallista, Hongotar hyvä emäntä, 
Katajatar kaunis vaimo, veistä pilkat pitkin puuta, 
rastit vaaroihin rapaja, josta näkis vieras tiensä, 
uros outokin osaisi" (herätyslaulu).

428. "terve, Ohto, tultuasi, anna kättä, käyrön 
poika, anna kättä kämpyrille, hongan oksalle 
hotaise, en minä kovan kokenut eikä toinen 
kumppanini, itse hairahit havolta, itse vierit 
vempeleltä, läpi marjaisen mahasi, rikki 
kultaisen kupusi" (surmavirsi).

429. "pois, poijat, porstuosta, piiat 
pihtipuolisesta, Ohon tullessa tupahan, 
onko, piiat, pirtit pesty, lattiat vesin lakaistu, 
tulevalle vierahalle, kunne vienen vierahani, 
kunne kuuluni kuletan, ovensuuhunko orren 
alle, en vielä siihenkänä, vien penkille 
perähän, kahden laudan katkimille" 
(kantovirsi).

430. "mistäpä on mieheni tulevat, urhoni 
hiihtelevät, kun laulaen tulette, hyräellen 
hiihtelette, metsäisenkö antoi metsä, 
ilveksenkö salon isäntä, annapa on vastaki, 
eläessä tämän emännän, tämän auvon 
astuessa" (emännän sanoja).

431. "terve, Ohto, tultuasi mesikämmen 
käytyäsi, viikon tääl on viinat pantu, kauan 
osraiset oluet, samoin tääl on penkit pesty, 
mesin lattiat lakaistu, tulevalle vierahalle, 
saavalle, käkeävälle, niinpä sinua vuotin, 
niin kuin neito nuorta miestä, punaposki 
puolisoa eli suksi uutta lunta, jahnus hankea 
jaloa" (vastaanottovirsi).

432. "joko on lautaset ladottu, joko lusikat 
luettu, jo on lautaset ladottu, ehtolan metinen 
muori, metsän kultainen kuningas, tule nyt 
häihin härköisiisi, pitkän villasi pitoihin" 
(lihoja tuotaessa).

433. "ei ole kaikista uroista, ei pojista 
puolistakaan, siihen urhoja uskotaan, siihen 
miehiä valitaan, metsän hirven hiihdäntään, 
korven karhun kaadantaan" (hengen 
nostattaminen).

434. "veitsen vyöltäni vetäisen, tupestani 
tuiman raudan, jolla otan Ohtoani, otan 
turvan Ohdoltani, omakseni turvakseni, 
turvan entisen lisäksi, vaan en aivan ainoaksi, 
otan korvan Ohdoltani, omakseni korvakseni, 
korvan entisen lisäksi, oman korvan kuultakseni, 
otan silmän Ohdoltani, silmän entisen lisäksi, 
vaan en aivan ainoaksi" (päänsyöntivirsi).

435. "otan nenän Ohdoltani, vainun 
tuntemattomaksi, otan korvan Ohdoltani, 
korvan kuulemattomaksi, otan silmän 
ohdoltani, silmän näkemättömäksi" 
(hampaiden jakaminen).

436. "lähde nyt, kulta, kulkemaan, rahan 
armas astumaan, kultaista kujaa myöten, 
hopeista tietä myöten, ei tästä etäälle viedä, 
viedään mäntyhyn mäelle, petäjähän pellon 
päähän, siihen tuuli turvan tuopi, aalto 
ahvenen ajaapi, sivullas on siikasalmi, 
luonais on lohiapaja" (kallon saattaminen).

437. "minne saatit saalihisi, ennätit hyvän 
eräsi, ootko jäälle jättänynnä, vaiko tielle 
tellänynnä, uhkuhun upottanunna, en oo jäälle 
jättänynnä, uhkuhun upottanunna, enk oo 
tiehen tellänynnä, panin puuhun puhtahasen, 
petäjähän pienimpään, honkahan havusatahan, 
anin kuuta katsomahan, otavia oppimahan, 
päivää tähystämähän" (kallon nostaminen 
honkaan).

438. saamelaisten taruissa karhu ottaa 
akakseen kotoa paenneen neidon (synnyttää 
karhulle pojan jota kielletään kaatamasta 
karhuja).

439. saamelaisten taruissa karhu neuvoo 
kuinka jäännöksiään tulee kohdella 
(vrt. hantien vastaavat tiedot, karhuheimon 
taruja).

440. saamelaisten peijaisiin kuuluu pesän 
kiertäminen, kiitoslaulun esittäminen ja 
karhun varpominen vitsoilla. 

441. saamelaiset naiset välttelevät kaadettuja 
karhuja (katsotaan vaskisten renkaiden läpi, 
lasta odottavat poistuvat paikalta).

442. kolttasaamelaiset uskovat polveutuvansa 
"neidosta joka viettää talven karhun pesässä".
(karhuheimon syntytaruja).

443. karhulauluissa käytetty ohto-sana 
esiintyy monissa paikannimissä (oksjärvi, 
ohensaari, otaniemi). 

444. karjalaiset pitävät karhua ihmisen 
sukulaisena.

445. karhua pidetään yhtenä karjalaisten 
alkuheimoista (vrt. lyydiläiset=majavan
heimo).

446. äänisen alueen haudoista on löydetty 
karhun luita (koruja, taikakaluja).

447. komit pitävät karhun lihan syömistä 
vastenmielisenä (vrt. sukulaisen,
toteemien piirteitä).

448. saamelaiset maalaavat kannuksiin 
karhujen kuvia (noitien apuhenki).

449. saamelaiset kutsuvat karhua nimellä guov 
(kantasaamen kuom, vrt. kuoma, pidetään 
karhun oikeana nimenä).

450. saamelaiset kutsuvat karhua "pyhäksi 
eläimeksi".

451. saamelaisten taruissa karhut saapuvat 
saivosta (sukulaisten henkien olinpaikka, 
vrt. selkuppien uskomukset).

452. saamelaiset pitävät väkivaltaisesti 
käyttäytyviä karhuja nostettuina ja noitien 
lähettäminä (oikeat karhut välttelevät 
ihmisiä).

453. saamelaiset estävät väkivaltaisesti 
käyttäytyvää karhua syntymästä uudestaan 
hautaamalla karhun oikean käpälän erilleen 
muista luista.

454. saamelaiset pitävät peijaisia karhun 
hengen saattajaisina (hengen uskotaan 
matkaavan saivoon ja kertovan toisille 
karhuille kuinka hyvin häntä kohdeltiin 
ihmisten toimesta).

455. saamelaisiin peijaisiin kuuluu karhun 
olinpaikan selvittäminen kannuksen avulla, 
kaatamaan lähteminen suotuisien enteiden 
jälkeen, naisien vältteleminen kaatamista 
edeltävinä päivinä, syömästä pidättäytyminen 
kaatamista edeltävänä iltana, huolellinen 
peseytyminen, kodan takaovesta poistuminen, 
karhun herättäminen ja surmaaminen erityisellä 
karhukeihäällä, karhun puhutteleminen 
kiertoilmaisuin, kaatopaikalle palaaminen 
seuraavana aamuna, kantajien suojaaminen 
vaskisin renkain, ensimmäisen karhulaulun 
esittäminen matkalla (kertoo karhun taivaallisesta 
alkuperästä), metsästä palaavien kaatajien 
katsominen vaskirenkaiden läpi, punaisen 
lepänkuorinesteen roiskiminen kaatajien 
päälle, karhulaulujen esittäminen (puhutellaan 
sukupuolen mukaan, saivo olmai tai saivo neita), 
karhun nylkeminen laulun säestyksellä (sanoissa 
vakuutellaan kuoleman olleen vahinko), lihojen 
keittäminen tapahtumaa varten pystytetyssä 
kodassa (naisilta pääsy kielletty), luiden 
kerääminen yhteen, lihojen jakaminen 
(sukupuolen mukaan), tulen ja lipeän avulla 
puhdistautuminen, karhun viihdyttäminen 
kisailemalla (kisoihin osallistuvat kaikki), 
hännän, luiden ja turvan hautaaminen 
(järjestetään luurangon mukaan), nahan 
venyttäminen puiden väliin, nahkaan 
ampuminen jousilla (silmät sidottuina,
ampujina naiset), osumisesta ennustaminen 
(pyyntionnea miehille) ja naisten 
vältteleminen peijaisten jälkeisinä 
päivinä.

456. saamelaisten taruissa kerrotaan 
peijaistapojen ja naisiin liittyvien kieltojen 
alkuperästä (karhun kanssa liiton solmineen 
neidon veljet surmaavat karhun, vrt. toiseen 
heimoon kuuluneen miehen).

457. saamelaiset käyttävät karhun käpäliä 
ja rasvaa parantamiseen.

458. saamelaisilla on karhulle oma livde 
eli joiku.

459. "koccaa juo viljâžâm, piäivaš juo vaarijd 
pašta, kudhiih juo kuodduužij mield ruotâdeh, 
lode ruojâ jo peljijd vaaldij, kaalguh juo 
nuotijdis cihteh, kallah juo kiävuidis 
vuorkkiistileh, parnaah juo sierâtavgaiguin 
sierih, viljâžâm viljâžâm koccaa jo no, 
piäivaš jo vaarijd pašta, lol-lo-lo, kuudhah 
jo muorâi mield ryettih, lal-lal-lal, ludij ruojâ 
jo peljidân vaaldij, lal-lal-lal, täälvis lii uaddâm 
kale, lal-lal-lal, te tot jo muorjijd pora, lal-lal-lal, 
tuot kustoo meid jo koccaa, lal-lal-lal" (herää 
veliseni, päivä paistaa rinteillä, lintujen ääni 
kuuluu, akat korjaavat pyydyksiä, ukot keräävät 
sukkulapuita, lapset leikkivät jousillaan, veliseni, 
veljeni herää jo, päivää paistaa rinteillä, 
muurahaiset nousevat puita pitkin, lintujen ääni 
kuuluu, koko talven on hän nukkunut, nyt hän 
syö marjoja, pentukin on jo hereillä, 
naaraskarhun joikua).

460. inarinsaamelaisilla on 25 karhun mukaan 
nimettyä paikkaa.

461. saamelaiset kutsuvat karhua nimillä guovža 
ja kuobžâ (vrt. kuovanen, kuosanen).

462. saamelaiset kutsuvat helmikuuta karhun
kuuksi (kuovâmaanu).

463. saamelaiset kutsuvat uroskarhua 
karvaiseksi ukoksi ja vanhaksi mieheksi.

464. saamelaiset kutsuvat karhua 
"koko metsän valtiaaksi".

465. saamelaiset käyttävät karhuntaljaa 
häämenoissa (vrt. karhuheimon 
häämenoissa).

466. saamelaisten mukaan karhujen ja 
ihmisten välillä vallitsee ikuinen rauha.

467. saamelaiset kutsuvat metsänhaltija 
Leibolmaita karhumieheksi (metsänhaltijan 
eläinhahmo vai karhutoteemin ihmishahmo).

468. saamelaiset pitävät karhuja älykkäinä 
ja tuntevina olentoina ("ajattelevat kuin 
ihmiset").

469. saamelaiset pitävät lähellä asuvia 
karhuja perhetuttuina.

470. saamelaiset pitävät karhun kunniaksi 
vietettyjä menoja tärkeinä molemmille 
osapuolille (tekee ihmisistä "terveitä ja 
viisaita", muistuttaa karhuja ihmisten 
ystävyydestä).

471. saamelaiset eivät pidä karhuja petoina 
(kohdellaan kuin ihmisiä, tasa-arvoisina).

472. saamelaisten mukaan karhun näkeminen 
tuo viisautta ja voimaa.

473. saamelaiset yhistävät karhua kevääseen, 
luonnon heräämiseen ja elinvoimaan.

474. saamelaisten mukaan karhuilla on oma 
suojelushenkensä (karhujen vanhin).

475. saamelaiset pitävät karhua "kaiken 
tietävänä, kaiken kuulevana" (vrt. metsän
haltija, taivaallinen karhu).

476. saamelaisten mukaan karhut ymmärtävät 
ihmisten kieltä.

477. saamelaiset kutsuvat karhua nimillä addja 
(isoisä), ahkku (isoäiti), buolddahas (hän-joka
-elää-vaaran-rinteellä), darffot (turvemies) ja 
muoddaddja (karvainen ukko).

478. saamelaiset kutsuvat karhua Ibmelin koiraksi 
(ylisen haltijan nimiä, vrt. Numin pojaksi).

479. saamelaiset pitävät karhua sutta viisaampana.

480. saamelaiset palaavat karhunkaadosta kodan 
pyhästä takaovesta (kaatajien tulee kohdata 
Passjo-akan katse). 

481. saamelaiset peijaiset kestävät kolme yötä 
(kaikki lihat syödään).

482. saamelaisiin peijaistapoihin kuuluu punotun 
oksan kiinnittäminen karhun häntään (haudataan 
luiden mukana), punaisten nauhojen sitominen 
kaatajien jalkoihin, kaatajien sylkeminen punaisella 
lepänkuorinesteellä ja tulen kiertäminen kolmasti 
(suojelevia toimia).

483. saamelaiset kutsuvat karhun joikua nimillä
kuobžâ livde, kuobžâ laavlâ ja kuoptše lüöd 
(kerrottu karhun näkökulmasta, karhu herättelee 
toista karhua).

484. saamelaiset kutsuvat karhua vuoren ukoksi
(puoltajam).

485. karhuun yhistetään monia etunimiä 
(atso, karo, kauko, osku, osmo, otto).

486. karhuun yhistetään monia sukunimiä 
(konttinen, korkonen, kuovanen, kovanen, 
kuomanen, kuosmanen, mönttinen, mynttinen, 
möttönen, pokolainen, poikolainen).

487. "syäkkäli nyhteeu sen duuren" (nyhtää 
karhunputken juuren, karhuilta opitut ruuat).

488. "ta ne läksi mänömäh mettsäh siitä" 
(karhunpennut).

489. "myö novvitimmo kondian dälgii" 
(noudimme eli seurasimme).

490. "nostokontie" (nostettu eli taikakeinoin 
lähetetty).

491. "kontie on imehnisestä mettsäh noijuttu" 
(ihmisestä noiduttu, vrt. ihmisen sukua).

492. "talvel nimitetäh kondii, a kezäl ei" 
(nimeä ei lausuta kesäisin, nukkuvan
karhun nimi).

493. "ei se lähtet ni minne se kontie pakoh" 
(miksi paeta omasta kodista).

494. "täyttä nellistä mänöy" (nelistää, 
juoksee neljällä jalalla).

495. "mömmerö" (kiertonimiä).

496. "kudzoimättähie töngii, mömmöstelöö" 
(tonkii kusiaispesiä).

497. "pöpöi mömmöttäy" (vrt. mansien pupi).

498. "kondii mömmöttäy" (ääntelystä annetut 
nimet).

499. "mönni" (karhu).

500. "möndi" (karhunpentu).

501. "kävelöö möntitteä" (kävelystä annetut 
nimet, vrt. mönttinen).

502. "möntt ylen hillah tuloo, ei ni kaluine jallan 
oal riskahta" (osaa liikkua hiljaa).

503. "mönttö" (karhu).

504. "maham mönttäi syyvä täyveks" (syö mahan 
täyteen).

505. "kontieta emmä nähnyt, vaim mörineh kuulu" 
(metsän ääniä).

506. "kondie metsässä mörizöy" (mörisijä).

507. "kuules mörön iändä" (mörön eli mörkön.
ö=o, vrt. moro).

508. "mörgö tuloo" (kiertonimiä).

509. "mörrin jälled on" (mörrin eli karhun).

510. "mörri tuloo" (vrt. mörinä).

511. "mörri mörinehen ker tuloo, taboa nostau" 
(nostattaa tapaa, luontoaan).

512. "peä on kui mörril" (leveä vai takkuinen).

513. "olet kui mörri" (karhuun vertaaminen).

514. "mänöy ta i tulou kontie, mörykkä" 
(vrt. talvinimi ja kesäisin käytetty 
kiertonimi).

515. "minum peäl mindäh liennoo mörähtännyhez" 
(minkä tähden, enteellistä).

516. "möräkkä iäni" (karhulla).

517. "kontie möräjäy" (tunnetaan matalasta
äänestään).

518. "mörö tulou" (karhulla pelottelua).

519. "mössi" (kiertonimiä).

520. "on kui mössi" (karhu).

521. "täz on astunuh mösittänyh" (karhu,
liikkumista kuvailevat nimet).

522. "kondii on täz mötkähynnyh astunuh" 
(kontion jäljet).

523. "möttö" (vrt. möttönen).

524. "mötöi" (karhu).

525. "mötyssi" (kiertonimiä).

526. "mötteäy kondii juoksoo, kai varvat 
katkoo, lykkeäy käbälät tsurah da toizeh" 
(katkoo varvut käpälillä).

527. "kondii juoksou möttiäy" (vrt. möttinen,
karhua kuvailevat sanat=karhun heimon
kieltä).

528. "kondii vai mäkkelii panoo" (panee
mäkkeliä eli pyörii maassa, vrt. mukkelis 
makkelis).

529. "karhu louhioo, mämmätteä" 
(vrt. louhi, lohkaista).

530. "kondii mämmättäy" (ääntelyä,
vrt. ämmä).

531. "katso vain kun kondie myttäy" 
(liikkuu lyhyin askelin).

532. "mötöi mytyldäy lyhyzil jalloil" 
(kävelytavasta).

533. "sid minä katsoin kodvan, sit hillakkazim 
myöstyin eäre" (myöstyin ääreen eli peräydyin, 
pyhien eläinten katsominen).

534. "häi kondiekse i muutah" (muuttui 
kontioksi).

535. "myntin jället tunduu" (myntin eli
karhun).

536. "myntti om mytäldänyh" (kulkenut
tästä, vrt. mynttinen).

537. "iäni on ku karhulla, murakka" 
(murakka eli matala).

538. "karhum murratekset tunduo moas" 
(myllerrykset, vrt. murto).

539. "kolmekymmen vuotta tunduo karhum 
murdiet" (jälkien taikavoimasta).

540. "tukkunalleh murdau mödzäittäy nengoizem 
puun, on vägie" (murtaa puun käpälillään, 
väkevä eläin).

541. "silmäd mullissutti kui viijaz istuja" (viiassa 
istuja, viitametsät).

542. "inehmizen moine on heän, inehmizen roduo" 
(ihmisen moinen, ihmisen rotua).

543. "varoaa vie kondie, ku kel on tuluksiz 
moakarhun kynnet" (tuluksissa maakarhun 
kynnet, vrt. myyrän).

544. "moaperäh on karhu pezän kaivanuh" 
(maapesät).

545. "kondiem muapezä" (kaivetut pesät).

546. "muapezä on hongiel oal, suu kui pätsin suu" 
(honkien alle kaivettu pesä).

547. "mettsä liikkuu" (vrt. metsänhaltijan 
eläinhahmona pitäminen).

548. "mettselävy nähtih" (metsän elävä).

549. "mettsäläini" (kiertonimiä).

550. "kontieta sanottih metvei" (metvei=lihava, 
kömpelö).

551. "ainoz mezikämmen mänöy sieldä uuleiloista 
mettä syömäh" (uuleiloista eli mehiläisten 
pesäpuista).

552. "ohtoine metsän omena, mezikämmen 
källeröine" (karhun lukuja).

553. "mezikäbäl, häi talved magaa, omii käbälii 
imöö" (uskomus).

554. "kondiet eletäh metsillä, suurissa metsissä" 
(suurissa eli vanhoissa metsissä).

555. "kondie metsäs vägevä, tallal muatah" 
(tallaa maata, näyttää voimiaan).

556. "sillä se ei sitä ottan sitä lasta sieltä 
marasta kun oli tyttölapsi" (hyökännyt 
tyttölasta kantavan kimppuun,
vrt. poikalasta).

557. "suuressa pyhässä kontieta ei mainittu" 
(äijäpäivänä, vuodenvaihteiden ja karhun 
yhteydestä, kesävuosi=karhun aika, talvivuosi
=nukkuvan karhun aika).

558. "ei soa mainita muuta kum mörykäkse" 
(vrt. möyrynen).

559. "kontie käyvä lötöstelöy" (lötöstelee
eli löntystää).

560. "löydäjällä pidäis tsuajuo andua" (tsaijua
eli lämmintä juomaa, pesän löytäjälle).

561. "kontie lökittäy matata" (lökittää eli
lönköttää).

562. "ta tulima vähäsem matkoa siitä, ni kontie tuliki, 
iham miula eteh" (karhujen määrästä).

563. "kontie meitä lähittsi matkoau" (matkaa läheltä, 
rauhallinen yhteiselo).

564. "kondiah päi ku lykkiänhäi sen tulen" (lykkää
tulen eli salamoi, kontion suunta).

565. "kontie poikineh lylyttäy ta viheltäy" (lylyttää
eli kiipeää puuhun, vrt. viheltävät metsänhenget).

566. "kontieta lumotah" (uhkaavasti käyttäytyvää, 
vrt. omituinen ampuminen).

567. "kondii syvvä lotkutti" (söi äänekkäästi).

568. "kontieta kul louhesta kierretäh, männäh 
siihi louhen suulla" (louhen eli kalliopesän,
vrt. luolakarhut).

569. "karhu syöö louhioo, vai luupalad ratskoa, 
itse vie mämmätteä" (voimakkaista leuoista).

570. "se ol loukkahassa sielä kontie niinkun, 
kontie loatiu sinne kallivon koloh, loukkahakse 
sanottih ennein teälä" (kallionkolossa olevaa 
pesää).

571. "siinä lomassa se kontie makoau" (lomassa 
eli notkossa, vrt. luoma).

572. "karhu on täz loapottanuh astuo, jälled on 
jättänyh" (pyhän eläimen jäljet).

573. "kontiel loappa" (loappa eli lapa eli käpälä, 
vrt. lappaa).

574. "hänellä ved on vägiä laapassa" (vägiä 
eli voimaa).

575. "tozi luapad on olluh sil kondiel, 
ku moized suured jälled jiätih" (tosi laapat, 
vrt. lapanen, vrt. lapa=mela).

576. "nygöi on käet kondien luapad" 
(karhun voimien ottaminen).

577. "heän ei muuta kuin kontie kivijä 
loappasillah sotkou" (kontion elämää).

578. "meilä kun oli se kontie aina varattava, 
kun se lehmillä loati ainoa pahoa" (kontio
=selviää talvesta omillaan=oma, lehmät
=eivät selviä talvesta omillaan=vieraita).

579. "ei hänen lihoa syödeä" (karhun 
lihaa, toteemieläin).

580. "mörykkä oli liikkehillä" (vrt. ääntely).

581. "ei soanun sanuo karhuo karhukse, 
kum piti sanuo mesikämmenekse tahi pöpökse 
tahi mössikse tai mutusseikse" (lempinimiä).

582. "mytkyks pidäy heitteäkseh moah, sid ei 
leveikäbäl  koske" (maata maassa paikallaan).

583. "leviekäbälän jälled oli" (vrt. laapan).

584. "levieottsa" (kiertonimet).

585. "leveiottsu on liikkehel" (lempinimiä).

586. "leveiottsu kahtel dalgaa vastah hyppäi" 
(nousee takajaloilleen, vrt. sukulaisena 
pitäminen).

587. "ohtoseni lulluseni, mesikämmen 
källeröini" (puhutaan kuin läheiselle).

588. "lehen langienda aigah hyö vierräh" 
(vierräh=käyvät talvipesään, vrt. pyhien 
nimet, karhupyhät).

589. "karhu täz on astunuh latustanuh" 
(jäljet, vrt. latu).

590. "pojat ne jälgie pidelöö edembänä" 
(pitelee jälkiä eli seuraa emäkarhua,
poika=karhuheimon lasta tarkoittava
sana).

591. "konza ketun peästimä, siih dätettih" 
(päästimme ketun eli taljan, jätimme lihat 
kaatopaikalle).

592. "sanottih jotta om metsämmiehej 
jälkilöistä peälittsi kulket" (kulkenut 
karhun jäljistä, eksynyt).

593. "karun jälgilöi peälittsi ku mänet, 
sanotah, se sevoittoa" (sekoittaa pään, 
karuksi kutsuminen, vrt. lumen aika,
talvinen karhu).

594. "no ei tullum peälläkänä miula, 
kun ärähteli vaiva vastah" (varoittaa 
ärähtämällä, aika suunnata pois).

595. "omie pezänteitäs kävele" 
(lähestyvälle karhulle).

596. "kondie peziydyy kuuzien duurilla" 
(vrt. honkien, korpi ja kangaskontiot).

597. "karhum pezä" (karhu=karu, 
vrt. talvinen karhuhenki).

598. "kondii netsil perukal eläy" (elää 
perukalla, kontioperät).

599. "kondii peril kubleloo" (kubleloo
eli kuljeskelee).

600. "karhu käsköö penduo" (käskee 
seuraamaan perässä).

601. "vain siitähäm peijahat oli pietty" 
(kaadetun karhun kunniaksi, 
jotta henkensä pääsi syntymään 
uudestaan).

602. "karhulla peijahat piettih" (peijahat 
eli peijaiset, peijaistavoista voi päätellä 
karhuheimoon kuuluneiden ihmisten 
hautatapoja).

603. "peijimpuu" (ohut puu jonka varaan 
eläimen nahka pingotettiin, vrt. peijaiset).

604. "nahkam peijändy kuivah" (venytti 
kuivumaan).

605. "muutein heäm moailmav voittais vain 
kuin ei ole peikaluo ni sitähän heäv valittau"
(peukalon puuttumista).

606. "syöö mämmätteä kui kondie" 
(vrt. kiertonimi mämmeräkki).

607. "a ei ollum musta, harmoa oli paremmin 
se kontie" (musta eli maan värinen).

608. "eänem pani niij jotta ei soatu eäntä 
ei mihinkänä" (näkeminen vei äänen).

609. "koivahaizien ladvat painetah moah, 
sit kondii heittäy käyndän, rijakse toivoo" 
(omia karkotustapoja, rita=ansa).

610. "palam matkoa gu astui, toaste tuli 
kondii vastah" (kontioiden määrästä,  
vrt. tyhjät metsät).

611. "ei hänen lihoa syödeä" (pyhä eläin, 
karjalaisten heimototeemi).

612. "vai kettu otettih, muuda ei ni midä" 
(kettu eli nahka, kaadetulta karhulta).

613. "ei se lähtet ni minne se kontie pakoh" 
(alkuperäistä käyttäytymistä, metsän 
vahvimman ei tarvitse juosta pakoon).

614. "sielä pajikkoijen takana oli käsieh 
taputtan" (karhu taputtanut käsiään, 
ihmismäiset piirteet).

615. "kontiem pahna" (pahna eli 
makuupaikka).

616. "kondie pahnass istuu" (istuu 
pahnassa, ihmisen tavoin).

617. "pahna vain on kondiella" (kesäisin).

618. "ohtopa om metsän omena" (ohdoksi 
kutsuminen, laulujen kieltä).

619. "kondiel on levie ottsa" (tunnetaan
otsastaan, vrt. otso).

620. "ohtopa om metsän omena, metsän källö 
keäretyini" (ohdosta kertovat laulut).

621. "kontie kahella jalalla karhasi siinä toroa 
vassen" (uhosi takajaloillaan, varoittaa monella 
tavalla).

622. "pois pojat porstuosta, piijat pihtipuolisista, 
ohon tullessa tupah" (taljaa tupaan tuotaessa).

623. "ohtopa om metsän omena, metsän källö 
keäretyini" (metsän källö).

624. "terveh, ohto, tultuosi, mesikämmen, 
käytyösi" (ohdon tervehtiminen).

625. "joko teäl om pirtit pesty, joko lattiat 
lakaistu, ohon tullessa tupahe, karvaturvan 
tunkeutuossa" (peijaislauluja).

626. "ohtoseni, lulluseni, mesikämmen 
källeröini" (lulluseni, vrt. lul=henkisielu).

627. "ohtozeni, linduzeni, ohtone metsän 
omena" (peijaislaulut=karhun hengen 
hyvittelemistä ja saattelemista, ohto
=kaadetun karhun nimi).

628. "nousi näim pistyh ta kattso miuhu" 
(nousi pystyyn ja katsoi).

629. "karhu jälgie pidää" (astuu lumella, 
omissa jäljissään, kontiot ja karhut).

630. "kondienviettelijät pläsitettih kondiedu 
rahvahil" (tanssittivat karhua, vrt. "sirkukset", 
"eläintarhat", oman vastakohtaa).

631. "nouses pois tätini poika" (laulettiin 
kaadetulle karhulle, sukulaisnimillä
puhutteleminen, hengen nouseminen
päivän ja otavan tykö).

632. "siitä kuv voaralla kahem pojan kera 
hyppäsi" (emäkarhu poikineen, pyhiä näkyjä 
kontiosta polveutuville).

633. "sillä oli poikie kolme, ne jälessä juostih 
niinkuv villakerät" (karhunpojat).

634. "kondiem poijat" (poijat eli poikaset, 
vrt. suden pennut).

635. "kontie tuliki iham miula eteh, tietä poikki 
matkai näin" (kontioiden määrästä).

636. "heen nägöy da pagenou pois" 
(vainoamisen seurauksista).

637. "katso, täz on omoadaz nahkoa palani, 
mäne huijutoi, puhaz mettsä, päivilleh" 
(nainen nostaessaan helmojaan karhun 
nähdessään).

638. "kestä puhaz mettsä loitombana" 
(metsäksi kutsuminen).

639. "puhaz mettsä, elä piäl tule" (puhas 
metsä, vrt. karhun hahmossa liikkuva 
metsänhaltija).

640. "katso buboi tulou, heit itkendy" 
(itkevälle lapselle, vrt. mansien pupi
=karhu, henkiolento).

641. "purostekset" (pesää tekevän karhun 
katkomat oksat).

642. "kondie nouzi kahel jallal da siit putkahtih 
lähti toizielpäi" (uhkaaminen ja vetäytyminen,
välttelee väkivaltaa).

643. "päistärikkö kondie" (päistärikkö
eli harmaaturkkinen).

644. "päistäryskondie" (päistär=harmaa, 
vrt. päistäräkki).

645. "sinä peänä heän on syntyt, ni sinä peänä 
heän ei liiku, ei peäse ni minne" (karhupäiviin 
liittyviä uskomuksia, vrt. syntypäivät,
vrt. äijäpäivä).

646. "oli velli niitä, niit ei tarvinnum pölästyö" 
(pelästyä karhuja, lempeä jättiläinen).

647. "pöppi tuli metsäs vastah" (vrt. pupi).

648. "kezäizel aigoa mainitah pöppö, talvel kondii" 
(kesällä pöppö, vrt. pyhänä pidetty henkiolento, 
metsänhaltija, heimototeemi).

649. "kivie vaste divvutetah, anna pöppö pöllästyy" 
(omia karkotustapoja).

650. "pöppö tulou, uga tulou" (uka, vrt. ukki, 
vrt. u-alkuiset metsänhenkien nimet).

651. "hyvä oled, hierottos ku pöpöimpoigaine" 
(pyörit maassa kuin karhunpoika).

652. "pöpöinvilloa niitän" (karhunvillaa eli 
suovillaa, omat villat).

653. "pörö" (karhu, vrt. pörröinen).

654. "pötskähtih jogeh" (jokea ylittäessään).

655. "kuuna paistoi kuusen oksat, päivänä petäjän 
oksat, ohtosen pesän ovella" (havupuiden 
ystäviä).

656. "ohtoseni, kultaseni, mesikämmen, kääröseni" 
(mesikämmen, pitää medestä).

657. "tuoll on ohto tuuviteltu, alla kuusen kukkalatvan, 
pienosen petäjän alla, rahin rautasen nenällä" 
(maallisesta alkuperästä).

658. "missä on ohto synnytetty, mesikämmen 
kännytetty, luona kuun, tykönä päivän, otavaisen 
olkapäillä, sieltä on maahan laskettuna, kultasessa 
kätkyessä, vitjoilla hopeisilla" (taivaallisesta 
alkuperästä).

659. "lähes, kulta, kulkemahan, hopea, vaeltamahan, 
tätä kultaista kujoa, hopeaista tietä myöten, kultaisessa 
kuppisessa, vaskisessa vakkasessa, poikki pohjolan 
mäkien, ei tätä pajuhun panna, eikä raitahan raketa, 
vaan honkahan hyvähän puuhun, petäjähän pienosehen" 
(karhun päätä saatettaessa).

660. "istuppa itähän rinnoin, kalten koarna pohjosehen, 
siellä sun tuuli tuuvittaapi, ilman-henki heiluttaapi, 
joka ohdon ottaneepi, kullan pois kulettaneepi, 
väännä päätä väärällehen, nokka syrjähän syseä" 
(pään ripustaminen honkaan, katse itään eli kaarna 
pohjoseen).

661. "tuol on ohto synnytelty, karhun poika kasvateltu, 
otavitten olkapäillä, seihteen tähtien selällä, missä 
maahan laskettiin, hihnoissa hopeisissa, variloissa 
vaskisissa, kehon kultasen sisässä, tureillen tuomikoillen, 
pahoillen paju puroillen, honka kasvo kankahalle, 
hongassa hopea oksa, siit on hammas ensimmäinen, 
ensimmäinen, viimenenkin, suurimmainen, 
pienimmäinen" (hampaiden syntyminen hongan 
oksista).

662. "missä on ohto syntynynnä, harvakarva 
kasvanunna, saatuna sinisaparo, pimeässä pohjasessa,
tarkassa tapiolassa, vieressä vinannon viian, alla 
karkean karahkan, juuressa nykynärehen, tuolla 
on karhu syntynynnä, harvakarva kasvanunna" 
(maallisesta alkuperästä, vrt. kaksi karhuheimoa).

663. "lähti konna kontimahan, metsähän meluamahan, 
siellä kaasi kantosia, sekä puitaki kumosi, sekä kivet 
kallisteli, että vuoret mullisteli" (kontio nimestä,
kontit=jalat).

664. "siitä kasvo hiien karhu, sekä kouko koveni" 
(koukoksi kutsuminen, vrt. hiien hirvi).

665. "siellä kouko kommerteli, jättiläisten joukon 
luona" (jättiläisten joukossa, vrt. saamelaisten 
staalut, vrt. kookkaina pidetyt luolamiehet).

666. "siinä kouko kommerteli, hiien lintu 
himmerteli, siinä karhuksi kasvo, sekä möröksi 
rupesi" (koukosta karhuksi).

667. "anna olla minun täällä, älä minua ahista, 
minä asun metsikössä, sekä kuusissa kumajan,
en tule enää sinulle, pahennusta tekemähän, 
jos minä tulen likelles, pistä mua keihäällä, 
sekä ammu pyssylläsi" (karhuille ja ihmisille 
kuuluvat maat).

668. "vaan minä kuovin kusiaisia, syön niitä 
syksyn kevähin, syön metsästä marjoja, kesällä 
kun kasvaapi, mustikoita murrokossa, puolukoita 
kankahalla" (karhun elämää).

669. "tein syksyllä pesäni, multaharjuhun asetan, 
jossa makaan mahisti, kaiken talven kaikottelen,
kevähillä keikuttelen, sitte kun peipponen pölähti, 
meiän maahan laulamahan, koivuhun visertämähän"
(karhun näkökulmasta kertominen).

670. "metän ukko öykkyseni, mesikämmen 
käähkäseni" (uroskarhu).

671. "metän tyttö, metän neito, metän kultainen 
kuningas" (naaraskarhu, sukupuolen mukaan 
puhutteleminen).

672. "ohtoseni lintuseni, kaunoiseni kultaiseni, 
hongikosta sinun sukusi, hongotar sinun sukusi"
(honkaan yhistäminen, heimojen syntypuita).

673. "panin puuhun puhtahasen, hopiohon 
hongaisehen, honkahan havusatohon, hongiin 
havu-satoin, ikenin itään laitoin, kalten 
kaarnapohjoseen, siell on hyvä ollaksehen, 
armas aikoalleksehen" (karhun hengen 
saattamista).

674. "sillo sielt honga alt lähätäiskii suur 
emäkarhu ja kaljais jot metsä kajaht voa 
vastoa" (kaljaisi eli karjaisi, poikasiaan 
suojelevat emäkarhut).

675. "karhu karju perässä hyppi sivakan 
kantapäile mutta toinen ei ko hihto" 
(hiihti pakoon, lumella liikkuvat karhut).

676. "ihhoa karrautti" (karhun ärjäisy).

677. "se kuuluu olovanni sillon karakkana kun 
se jäläkijään myöten palaa" (taian voimalla 
nostatettu karhu).

678. "sillä aekana kum piru nukkuu" (piruksi
kutsuminen, pi=yö, piru=yöllä liikkuva henki).

679. "arka elläen ensinnä van se kum peäsöö 
karehtummaan niin se ei oo arka" (arka eläin, 
tottuu ihmiseen).

680. "mikäs miäskarho tuala istuu" (mieskarho, 
vrt. puita vasten istuvat karhut).

681. "kaikki tuntee karhum mut karhu ei tunnek 
ketää" (sanonta).

682. "tämä on oikeen semmosta karhuim 
maakuntaa, tää karhuja tämän tämäl loikkaroitti" 
(karhuille kuuluvat maat).

683. "mun käteni parantaa kaikki, min olen 
karhullen kättä antanu" (parantajien 
apuhenki).

684. "karhu immee kämmentääs, kun se makkaa 
talvella" (uskomus).

685. "kahop persiises sinä mehtä kuninkas, 
ku näöttivätte vehettää nii karhu häpes ja män 
pakkoo" (karkottivat karhun hametta 
nostamalla).

686. "karhua on karhum poekkae, kun on 
kehno kesä, niin ol luminej ja pakkanen talavi" 
(karua karhun pojilla, vrt. karhusta 
polveutuvilla).

687. "nyt ollaham puolitalavesa ko karhu kääntää 
kylykiähä" (kyljen kääntäminen, karhun uni
=talven pituus).

688. "karhuo ei soanuk karhuksi sannoa se piti 
ollam mesikämmen elim metän isäntä elim 
mehtäläinen" (metän isäntä, haltija itse,
vrt. apulaisina pidetyt pienemmät eläimet).

689. "oon kyll olluk karhuita, meil oli tässä neljä 
viis karhuuta" (karhujen määrästä).

690. "karhuu on noussup pois pesästä ja kolmep 
päivää makkaa pesäm päälä" (uskomus).

691. "ne nost karhun, luk pyönän" (pyönän eli 
loitsun, taioilla nostetut karhut).

692. "karhuul on yheksäm miehev voima ja 
yhem miehem miel, a suvel on yheksäm miehem 
mieli ja yhem miehev voima" (uskomus).

693. "se on sellaane karhu notta kus se mölähtää 
kaikki pelekää" (tunnetaan äänestään).

694. "soon suuri miähen karhu" (karhuun
vertaaminen).

695. "niihä se ol ku karhu suures syvämmoas" 
(yksinään elellyt ukko).

696. "piru äitin, nii on karhu isän" 
(vrt. henkiolentojen ja eläinten liitoista 
syntyneet heimot).

697. "oot sinä koko karhu" (karhuksi 
kutsuminen, kohteliaisuus karhusta 
polveutuville).

698. "syö sujen suulla ja karhun hampailla" 
(ahnaasti syövästä).

699. "kättens läpi kattoo ku karhu" (katsoo
kätensä läpi, karhujen tapoja).

700. "se on ikääskun vanha karhu" (hitaasta
ja vakavasta).

701. "karhu tulloo ja ottaa" (lasten pelottelua, 
tarkoitus estää menemästä liian kauas).

702. "ei suam männäk kauas mehtään, karhu tullee" 
(lasten metsä=kotimetsä).

703. "mennääs äkkii penkil ko karhu tullee tuppaa" 
(karhu eli pakkashuuru, vrt. pakkasen henki Karu, 
ka=ikivanha talvea tarkoittanut sana).

704. "suvussa on susijaak karhujaak" (susia ja 
karhuja, vrt. keskenään naineet heimot).

705. "se on karhun nähnyk kun om männy 
eäni paenneeseen" (menettänyt äänensä,
vrt. näön vievä päivään katsominen).

706. "nyt tul karhu vastaan" (karhu eli 
pulma).

707. "seu hyvä tehä venettä kahteem pekkaan, 
yksi ei tahot tulla työstä ei sutta, eikä karhua" 
(sutta ei karhua).

708. "ei ole kalu karhuksi" (kalu karhuksi, 
pahitteeksi).

709. "vastakynttä karhuiloo" (karhuilee eli 
vastustaa, tekee vastakynteen, vrt. haraa 
vastakarvaan).

710. "tavattoman suuri karhumainem miäs, 
niij julma suuri miäs ett oikee" (karhuun 
vertaaminen).

711. "tom minä näjin että silppuja sekotettiin 
karhuhhampaalla" (hyvää onnea toivoen,
onnenkaluja).

712. "karhuhhammasta ne pitvät lapsen 
kaolassa kun se itki, sanovat sitä paenaese 
ajava" (ajavan painajaisen pois).

713. "syös sujen suulla ja karhun hampaalla" 
(omat vertaukset).

714. "vaakso noi karhujjälet, siit voit pelastaa 
kohtauksest" (jäljissä karhun voimaa).

715. "vatsoa jos käi kivistämmeä nii ko mitto 
sit niil käsil sitä mill ol karhu jälkilöi mitottu 
ni sit herkeis kivistämäst" (uskon voima).

716. "punasentummeeta, että karhunkarva" 
(karhunkarvan väristä, omat värit).

717. "karhunkeikkeet" (keikkeet eli peijaiset, 
vrt. keikkua=tanssia, karhun kunniaksi 
esitetyt tanssit).

718. "no ne ol sittes semmosek karhun kemut" 
(peijaiset).

719. "karhunkonnu om mettäs missä niit sitten 
on häi niit karhuja meinaan" (konnu eli pesä, 
vrt. kontu).

720. "karhunkorju" (tilapäispesä).

721. "karhurräviäisiij" (räviäisiin eli peijaisiin, 
vrt. rääppiäiset, vrt. lävi).

722. "yhestä karhusta lähti neljäkymmentä 
kiloa karhunkuuta" (kuuta eli rasvaa, 
käytetty parantavana voiteena).

723. "ja karhunkynsiä piettii lapsen tyynyssä" 
(suojelevat karhunkynnet).

724. "siin on nii isot käet kun karhun
kämmenet" (tunnetaan kämmenistään).

725. "konelehteliit sil karhunkäpäläl" 
(konelehteliit eli taikoivat, vrt. kone
=taikakalu).

726. "karhummakaus" (makuupaikka).

727. "jäljet on ku karhummakookset" 
(makuupaikan jäljet).

728. "no johan tyä käännätten karhun
nahkoi nurin" (selitätte väärin).

729. "se on semmonen karhunnahkanen, 
kyl se pintas pittää" (kovapäinen, 
periksi antamaton, karhun heimon 
hyveitä).

730. "Kaakko-Pörkki vainaan sanottiin 
ikkään osanneen karhun nenänkin nostaak 
kun se vaan tahto" (nostaa karhun nenän, 
taikoa karhun toisen kimppuun).

731. "voi karhunpala" (karhusta keksityt 
voimasanat).

732. "karhunpalavelus" (teko joka koituu 
tahattomasti toisen vahingoksi).

733. "karhum peijaat juottiiv" (karhun
hengen kunniaksi).

734. "ihlam pienem poikam mie kerran 
olin karhumpeijahaisis" (iitissä, hämeen 
viimeiset karhut).

735. "karhuunpiki" (piki eli rasva, vrt. kuu).

736. "vaikk ois karhumpyllyvä heittäny" 
(karhunpyllyä eli kuperkeikkaa, 
vrt. maassa pyörivät karhunpojat).

737. "karhum päkki" (päkki eli rasva).

738. "karhunsappihan se o ollus se taekakalu" 
(kuivattu sappi, kaikki karhusta saatu
parantavaa ja suojelevaa).

739. "totta kait se uli herransorttisija, 
koskapa hällä karhuntalja reuhotti reem 
perässä" (sukupuuttoon ampumisen 
alkuperää, omat tapot=uhreja ja 
itsepuolustusta, hulluina pidettyjen 
karhujen poistamista).

740. "jualak karhuntappajaisia" 
(tappajaisia eli peijaisia).

741. "em mie olluk ku yhles karhuntapus" 
(omien tappojen määrästä, taustalla 
jotain poikkeavaa).

742. "puolikymmentä miestä näin keyväilä 
karhuntaphon" (yhtä unen pöpperöistä 
karhua tappamaan, vrt. keihäillä
tappaminen).

743. "karhunylys" (nylys eli rasva,
vrt. nylkeä, nila).

744. "jo on aika karhupää" (karhupää eli 
ärtyisä).

745. "kyllä se oli niin karhuunnuksis nottei 
sitä ollu hyvä kouhotella" (karhun heimon 
kieltä).

746. "kyllä minä karhuunnun notta olin 
päälle mennä" (karhuunnun eli suutun).

747. "myö nähtiin se, Lummenniemen 
nenässä karilla istu" (karhu istui karilla, 
oikean suomen luontoa).

748. "peto on käynyk karjassa" (omat pedot, 
vieras karja).

749. "karhut ja hukat tloo karjaan, kun niitä 
maenihtoo lahtuussa" (nimien lausumista 
vältellään, pidetään kutsuina).

750. "Tuomas-äijä kuullu karhjeet sitte" 
(kuullut karhun karjahtelut).

751. "niinkun karhun kariuntaa" (kuului, 
vrt. karunen, karjunen).

752. "olivat ennen karhun kuulla karasseet" 
(kuulla eli rasvalla).

753. "kun se tuli minnua vastaan karjuin 
niin se karmasi läpi raavosta" (karmealta
tuntuva karjuminen, uhkaaminen
=väkivallan välttelemistä).

754. "muistam murrin syntyneen, 
karrim poijan kasvaneen" (karrin pojan, 
vrt. Karun pojan).

755. "karhulliha oh harvasyistä karssuu" 
(vrt. hirvenliha).

756. "se olikin aika karu ennen nuarempana" 
(tukka karu, paksu ja karkea, karhu-sanan 
merkityksiä).

757. "karvakont" (karvakontti eli jalka, 
vrt. kontio).

758. "karvakontti" (peikko).

759. "sitä piti kaonistellaj joksiin nalleksi 
ja mesikämmeneksi ja miksihäm millonnis 
sanottiin" (kiertonimiä).

760. "ne vähä kaustempana assuu" 
(kauempana, ihmisille ja karhuille 
kuuluvat maat).

761. "härkä oli ajanna karhun honkaan 
aokeella aholla, lehmät olivat kehhiytynneet 
hongan ympärillej ja moukuneet ja älisseet" 
(viettiensä mukaan käyttäytyvät eläimet, 
omat ja vieraat).

762. "lehmät kehivät voa yhtteen, eivät 
älynneet pelätäs sitä karhuu" (lehmien 
myöhäisestä alkuperästä, vietäköön
takaisin aasian ikivihreille aroille).

763. "karhun keikkeet" (peijaiset).

764. "s oli kelpo äijä ku oli silmäiv väliä" 
(sanottiin karhusta).

765. "karhu kempahti korjuultansa" 
(kempahti=nousi, korjuultansa
=makuupaikaltaan, vrt. korjunen, 
kempanen).

766. "karhu on kennolhan siinä jängälä" 
(makuullaan, vrt. kennonen).

767. "arka se on kesäkarhu, se on karski 
ihmisestä" (vrt. poikien kanssa liikkuva).

768. "se konttii kettahansas syksyllä" 
(konttii kettahansa eli kömpii pesäänsä, 
vrt. konttinen, kettanen).

769. "kyl miul olliit kouhkot kylmän, ku karhu 
nous pistyy ja möräht" (lähelle meneminen
=hölmöyttä, metsän tapojen rikkomista).

770. "emä petäjän karhu ol koatunna tielle" 
(vrt. puissa sijaitsevat herkut, muurahaiset, 
mehiläispesät).

771. "silloin het peesit eri ja ei het ole sen 
jälkheen valehtelheet toistansa" (karhu ja kettu, 
omia arvoja välittävät eläinsadut).

772. "oli lähtennä hiljolleem männäj 
joapottelemaan mehtään" (karhun oikeasta
luonteesta, voisi helposti tappaa jokaisen 
kohtaamansa ihmisen).

773. "se kävelee kahella jalakaa niinko ihimine" 
(ihmismäiset piirteet).

774. "errauspoika oli niij jalo menhen ettemmä 
mes sauttanhes sitä" (errauspoika=toisella 
vuodella oleva karhunpoika).

775. "jalo" (kiertonimiä, vrt. jalo=kookas).

776. "noustaj jammistanna" (noussut 
paksuun haapaan, vrt. kertomukset 
taivaallisesta alkuperästä).

777. "jalon karvanen" (karhun värinen, 
vrt. jalonen, karvonen).

778. "sittes se lähti meneen nin että puskisto 
jakosi oikeen" (puskisto jakosi, vrt. metsän 
vahvimpana pitäminen).

779. "astuukin jassahuttelee kun karhu" 
(vrt. jassanen).

780."eihän sitä ollukkaa, talaven hakivat" 
(karhua kierroksessa, tarkoittaako pesää 
vai talviunilta noussutta karhua).

781. "viaton se oon ku jo karhukhan sille 
mithan ei tehnu" (omat oikeuden jakajat,
vrt. päivä ja kuu).

782. "sillo se olis tappanu hänet jos sai 
kolomannen kerran kiini" (uskomus, 
karhun uhmaaminen=kuoleman 
uhmaamista).

783. "siitä oli kulukeej johnittanna" 
(karhun jäljet).

784. "jokaruokanenhan se karhu on" 
(karhujen ystävät, karhujen tuntijoita).

785. "se on semmonen jokero" (iso, 
kömpelö).

786. "karhun jollakkaa julakkaa eäntä" 
(jolakkaa ääntä, vrt. mörinää).

787. "jorosilmä" (kiertonimiä).

788. "ei meijän vihellyksestä lähen niin 
kovanlaesta julakkata eäntä kun karhun" 
(vrt. viheltävät karhut).

789. "tuli sej jumalattomam mölöjästyksen 
kans" (vrt. möljänen, mölänen, molanen, 
moilanen, vrt. mölistä, möläyttää).

790. "kiljuu junkottaa" (karhunpoika, 
vrt. kiljunen, junkonen).

791. "karhuhan se niim moisestij junttovvaa 
kulukkeek" (vrt. juntonen, junttonen,
karhun suvut=karhua kuvailevia sanoja).

792. "net kierrettihin, ei niitä jätetty 
juoksum päälle" (vrt. karhunkierros).

793. "pitkä kankhajjuotua" (juotua eli 
harjanne, pesäpaikkoja).

794. "ne vähän niin jurnittamalla eäntää" 
(vrt. jurninen, jurinen).

795. "lähtivät kävelläj jurpottelleen sitä 
kankaarrintaa, sinnem mehtää" (emäkarhu 
poikansa kanssa).

796. "ne oli jurrittanneet yhteen eäneen" 
(kuusi karhua).

797. "karhuja ja semmottia täälä silloj 
juurasteli vahvastiv viälä" (juurasteli eli 
kuljeskeli, taloa tehtäessä, karhuilta 
varastetut maat).

798. "se vie kuuset juurikkaassa" 
(juurineen, karhun voimista).

799. "juurikam persijjeen oli mennyj ja 
siitä vahanna karhuva" (vahannut karhua, 
jokin eläin).

800. "juoksin sakkeen kuusej juuritej ja 
oksat pyihkäs minut moahaj ja karhu män 
salolle" (kaaduin ja karhu juoksi ohitseni, 
oikeasta luonteesta, puolustaa aluettaan).

801. "niistä pennusta synty emä jyhinä" 
(pentujen ääniä).

802. "karhus siäl jylläsivä" (metsässä, 
karhujen suomi).

803. "siinä moa jymisöö kun se kävelöö" 
(vrt. jumalaisena pitäminen).

804. "alako se jympsek kuuluvas sieltä salolta" 
(karhun lähestyessä, vrt. karhun yllättämät).

805. "oli karhu siinä jyrsiskelemäsä siinä penkav 
vieresä, hirvel luita" (haaskalla, karhut=hirviä 
hitaampia).

806. "karhu oli jyrsinyp puuta, kaikkian korkein 
se veres jyrsimä" (veres eli tuore).

807. "se huamas meitin se karhu ja se meni kans 
niettä jysky sinnet takamaallep päi" (yhteiselon
luonteesta, jompi kumpi vetäytyy).

808. "oli alakanna tullaj jyskees semmosen 
jytäkän kansa" (helposti nähty ja kuultu eläin).

809. "nii oli karhu jystänny, puista oli saanuk 
kiinni ja oli jystänny" (jystänny eli riuhtonut 
puita).

810. "ne leikkesiväs siäl, jyttäsivä" (karhun
pojat, metsä=karhujen koti).

811. "olipahan karhu siihej jälehmäsäj jättäny" 
(jälkensä, puuhun vai maahan).

812. "kahtoo jälelleen illan hämärässä niin 
karhu juoksoo jälessä" (unessa vai ilmessä).

813. "sitä jäläkee kyns ku käpäläki" 
(sanonta).

814. "pallaa takasij jälkensä vartta" 
(omia jälkiään).

815. "karhu jämpsyttää ja tassuttaa" 
(maata, vrt. tassut).

816. "se ol järkenien suurel seläl tuol nii" 
(suuret selät, karhujen elinpaikkoja).

817. "mä koiti sitä peljättä, mut se seisos 
paikallas vaa kaikes rauhas ei jäsentänsäkä 
järkäyttäny" (miksi pelätä heikompaansa).

818. "jäsikäs äijä se vaan o, lyhkäne ja 
hartiakas ja vahva kun karhu" (karhun 
kaltaiset).

819. "liikku kankijastik kuj jääkarhu" 
(jääkarhuja nähneet).

820. "yön aekana aena oli se valakkea karhu, 
jeäkarhu tullur repimään saunan nurkkie" 
(jäämeren saaressa).

821. "männäj jötkötteähän se nin kankiistik 
kun karhu" (tunnetaan liikkeistään).

822. "ei se tuus siellä päälle, eikä se 
missäänkään kai ilima ahistelematta, 
tuus se karhu päälle" (tule päälle, 
ahistelematta).

823. "siinä oli karhuj jäliet" (hämeen 
viimeiset karhut, metsätkin vähissä).

824. "mehän hoksimma että, että 
tuota, karhu täälä kans kulkee meilä" 
(hoksasimme jäljistä, vaeltavat karhut).

825. "sitä kahlotti pohjaa myö" (lumessa 
kävelevää karhua, keväällä).

826. "sittehän se oli aevan ihan likellä 
kahhuillu, peälle oli tullu" (vrt. olin 
mennyt likelle).

827. "karhu nukkuu kaikessa rauhassa" 
(huoleton elämä, vrt. intiassa liikenteen 
keskellä makoilevat lehmät, oikeassa 
suomessa karhuilla sama asema).

828. "sit ku se ol kiljunt kovast, se ol käynt 
sellaine kaikina metäs" (kaikina eli kaiku, 
vrt. kiljunen, kaikinen).

829. "poeshaan se kaekovvaa oeva mänössä 
kun alakkaa immeistten ärjjeen kuultak" 
(kaikkoaa ihmisen kuullessaan, vrt. oiva).

830. "se ol lähtennä liikkeesee, pesästään 
kaejjonna" (unen ajasta liikkeen aikaan, 
karhujen vuodenvaihde=karhun heimon 
vuodenvaihde).

831. "kaivasee se pian aikhav vähä lommaa 
mäthäshenki" (kaivaa lomaa mättääseen,
vrt. maapesät).

832. "pitää aika helinää, kyl se kiljumiin 
kauvas kajahtel" (vrt. heli, helinen).

833. "vaikka minä metässä ikän liikun niin 
ei muuten sattunna kerttoohij jotta näköpiirriin 
hiän" (karhuttomat metsät, vrt. tyhjiksi
ammutut).

834. "läksi sylkömäh ta luomah niillä käpälilläh" 
(uhkaa=tuntee olonsa uhatuksi).

835. "syäkkäli nyhteeu sen duuren" (nyhtää 
karhunputken juuren, syäkkäli, vrt. syöttäjä)

836. "syönöy ni syökäh meät" (syököön jos syö, 
ei pelätä karhua).

837. "ei hänen lihoa syödeä" (syödä karhun 
lihaa, karjalaiset=karhun lapset).

838. "kuullun olen kyllä, vain en nähnyn 
suoristah ole" (kuuleminen näkemistä 
yleisempää).

839. "kontieta kul louhesta kierretäh, männäh 
siihi louhen suulla" (louhesta eli kalliopesästä, 
vrt. louheksi kutsuttu haltija).

840. "suohautah hauvattih, ta siinä kaikki" 
(haudattiin kaadetun karhun lihat, 
vrt. jätettiin metsään).

841. "kondie suhahtih" (vrt. suhanen).

842. "kontie pesästäh suimastih" (syöksyi
vihaisesti, kodin puolustaminen
=eläinoikeus).

843. "mäni siitä vähäsel loitommaksi ta 
karjuu karjuu, mätästä luou milma vastah" 
(karhujen luonteesta, oikea peto tappaisi 
ihmisen epäröimättä).

844. "sellälleh heittyy, stiirahtaa" (karhujen 
elämää läheltä seuranneet).

845. "kontie sortau eänen" (vai pelko).

846. "mie sain eänen, jotta huhusij jotta se 
läksis pois, kontie siitä" (sain äänen takaisin, 
toisten menetettyä äänensä).

847. "toista i sorttoa ollah, kagramöntti i kondie" 
(toista sorttia, kaurapelloille tuleva karhu ja 
kontio).

848. "koskenn ei, purrunn ei, a sordi, lykkäi 
sellälleh" (pikkupoikien kanssa paininut 
karhunpentu, kuulostaa luonnottomalta, 
missä emo).

849. "rubei lehmii sordamah se mettsy elävy" 
(omat kontiot, vieraat lehmät).

850. "kondien sorrettuu lihoa ei syvvä" 
(sorrettuu eli tappamaa, kuuluu 
kontiolle).

851. "se kyllä sai, pohatan Illam poika Ortto, 
se kyllä sai konteita" (ampujien alkuperää,
vrt. vieraat tuliaseet).

852. "korvad vai sliehkahtah, kondiel" 
(korvat liehuu, vilkkuu metsässä).

853. "ohtopa om metsän omena, metsän 
källö keäretyini" (ohton lukuja).

854. "ennein ei syöty sillä jotta, ihmini om" 
(ihminen on, karjalaiset=karhun heimoa, 
vrt. obinugrilaisten alkuheimot, karhu, 
hirvi ja majava).

855. "kontie siänty ta revitti häneltä voattiet" 
(siänty eli sydämistyi, ihminen=kontiota 
heikompi=ihmisen kuuluu väistää kontiota).

856. "sezielä miskoa neättih" (karhun
lainanimiä, venäjän miska).

857. "elettih kondiet siinä metsässä" 
(kontioille kuuluvat metsät).

858. "kontie rönkähtäy" (ääntelyä,
vrt. rönkänen).

859. "karhu astuo rönttösti" (liikkumista 
kuvailevat sanat).

860. "hyvä oled ryödiäine, hierottos ku 
pöpöimpoigaine" (pyörit maassa kuin
karhunpoika).

861. "sehän tulla tupsahti sieltä ryöristä, 
kallivon kolosta" (pesäkalliot).

862. "sillä kun or ruumiski ni sillä on ihan 
imehniser ruumis kun nyletäh" (ihmisen
ruumis, nyljetyllä karhulla, vrt. omat 
haltijakäsitykset, puoliksi ihmisiä ja 
eläimiä).

863. "kondia niidä ylen ruuaksi halaau" 
(halajaa ruuaksi, muurahaisia).

864. "kuulen kui rotskahtih, ka ku 
katsahtamos häi, kondii istuuhäi vastaupäi" 
(istuu vastapäätä, metsän lapset).

865. "yhtä Karpan kontieta olima, niinkun 
toa Karhuniki neät nin sehän on aika väkövä 
tuoh työr roantah, ta samoa sukuo" (yhtä 
kontiota eli kontiosta polveutuvia, väkevyys
=kontion heimon hyveitä).

866. "kondii tappahui nylgietäh, ruatsisko 
sih lykätäh" (lykätään maahan, ruho, 
ei syödä lihaa).

867. "kondie roidu da möräji" 
(vrt. möränen, moranen).

868. "riske käybi, kondie kuulou" 
(vrt. metsä kuulee).

869. "puuh loadiu miittumad riivoteksed 
kondii" (puuta raapiessaan).

870. "elä vai mainitse sidä leviekäbäleä" 
(kuulee kaiken metsässä sanotun, 
vrt. metsänhaltija).

871. "raskahteles sie metsäz, ollougo pöpöi" 
(metsän äänien tunteminen).

872. "vaim mettsä ratskau, ku läksi kondie 
kinottamah" (vrt. kinonen, karhun suvut
=karhua kuvailevia sanoja, yhteen kerättynä
"koko karhu").

873. "razvane on heen" (häneksi 
kutsuminen).

874. "ohtoseni lulluseni, mesikämmen 
källeröini, kum mie työnnäl lehmäseni, 
niin sie kytke koirijas" (kytke koiriasi, 
vrt. susiasi).

875. "raksahtelou, onkohan kontie lässä" 
(kontio läsnä).

876. "kontiesta sanottih jotta kontie on 
rahvahasta" (rahvahasta, ihmisen sukua).

877. "no siin oli aivan kaikki varvat kiskon 
ta sammalet kiskon ta luonun rakainun" 
(kontion jälkiä).

878. samojedimiehet pureskelevat karhun 
lihan eri tavalla.

879. samojedinaiset eivät syö karhun lihaa.

880. enetsit välttelevät karhuja.

881. enetsit kutsuvat karhua boglaksi
(käytetään vapaasti, vrt. kiertonimi).

882. enetsit eivät metsästä karhuja 
(yksi pääheimoista=metsäheimo, 
vrt. karhu=metsä).

883. enetsit eivät syö karhun lihaa (kebi,
väärin).

884. enetsit pitävät karhua oikeuden jakajana
(hyökätessään porojen kimppuun syytä
aletaan hakea omasta käyttäytymisestä).

885. nenetsit eivät tapa karhuja (silloinkaan
kun käyvät porojen kimppuun, pidetään
jumalan tahtona).

886. nenetsit eivät anna lasten leikkiä karhun 
hampailla ja luilla (muita eläimiä pyhempi).

887. nenetsit välttelevät karhun nimen 
lausumista.

888. nenetsit kutsuvat naaraskarhua vanhaksi 
naiseksi.

889. nenetsit tervehtivät kohtaamiaan karhuja
(vrt. kaikkia rakkaina pidettyjä eläimiä).

890. nenetsinoita puhuttelee karhua sanoin
"karhu-emo, minun vanhukseni".

891. nenetsien lauluissa karhua kutsutaan 
äidiksi ja isoäidiksi.

892. nenetsit kutsuvat kaadettua karhua 
"uudeksi vävyksi" (tervehditään kuin 
ihmisvävyä).

893. nenetsien peijaisissa pyydetään 
anteeksiantoa pyhän eläimen tappamisesta 
(toisen tulkinnan mukaan häiden kaltainen 
tapahtuma jolla karhu kohotetaan heimonsa 
henkien joukkoon).

894. hantit pitävät karhua metsänhaltijan
eläinhahmona.

895. hantit pitävät karhua oikeuden 
jakajana ihmisten maailmassa 
(jumalaisten piirteitä).

896. hantit vannovat valoja karhun 
käpälän ja pään keralla.

897. hantimetsästäjät käyttävät karhusta
puhuessaan erityistä "karhun kieltä" 
(vertauskuvallinen kieli jota ei uskota 
ymmärtävän).

898. nenetsinoitien kutsumiin apuhenkiin 
kuuluu syiwm nyudya warka xada (seitsen 
poikainen karhu akka, xada=kata, isoäiti).

899. nenetsien pyhäkköihin kuuluu varko 
ngeva seda (karhun pään mäki).

900. nenetsien pyhäkköihin kuuluu varkota
(karhujen paikka).

901. nenetsit kutsuvat jääkarhua isoksi 
enoksi.

902. nenetsit kutsuvat ruskeaa karhua 
pieneksi sisarenpojaksi.

903. nenetsit ompelevat päähineisiin 
jääkarhujen hampaita (uskotaan suojelevan 
pienen sisarenpojan hyökkäyksiltä).

904. nenetsit hautaavat kaadetun
jääkarhun kallon pyhään paikkaan 
(toisen tiedon mukaan toimii pyhäkön 
uhripöytänä, sedyangi).

905. nenetsit kaivertavat jääkarhun kuvia
luisiin uhrikampoihin.

906. hantit kutsuvat karhua nimellä tojpar
(toi-par, yhdyssana, vrt. toi-ja-la).

907. hantinoita muuttuu karhuksi kulkemalla
maahan taipuneen puun alta.

908. hantit kutsuvat karhupäivien laulumajaa
suon-pedon-iloiseksi-majaksi.

909. hantit kutsuvat karhua nimillä tojpar 
ja mojpar (vrt. moi, vrt. kuun heimo).

910. nenetsit kutsuvat karhua nimillä 
chäividie ja hobidq (c=ts, b=p tai v).

911. samojedit kutsuvat vahvaa sanalla 
osmo (karhun ja ahman nimiä, os-mo,
vrt. ossi, orsi).

912. nenetsit kutsuvat karhua nimellä wark 
(vrt. varoa, varata, varas, varkaus, vrt. vaka, 
vrt. arka, parka).

913. nganasanit kutsuvat karhua nimellä 
narka (vrt. narkkanen).

914. nenetsit kutsuvat karhua nimellä api 
(vrt. sukulaisnimet, appi).

915. enetsit kutsuvat karhua nimillä bogla, 
bogo ja bogola (vrt. poko, poiko).

916. nenetsit kutsuvat jääkarhua nimillä 
jawi ja yawi (vrt. javinen, japinen, jäpinen,
vrt. jarvi eli järvi).

917. enetsit kutsuvat karhua nimillä bogla 
ja bagla (b=v tai p, vrt. vaklata, vrt. vaula, 
paula).

918. selkupit kutsuvat karhua nimellä korki
(vrt. korkinen, korkkinen).

919. "tsokkasissa voit kontii kallivol louhissa 
venyy" (venyy eli makaa, rinteissä ja 
louhikoissa).

920. "olima pesän suilla, ta hiän velli i trähniyty 
pesästä juoksomah" (pesien häiritseminen,
tuntuu väärältä).

921. "tozi luapat on oldu sil kondiil" (luapat
eli kämmenet).

922. "se oli toas unissa se kontie ta myö sen 
kera torasima" (unissa nähdyt kontiot). 

923. "mie enzimäizeksi kondien dogadiin" 
(hokasin, ensimmäiset).

924. "kondie nouzi kahel jallal da siit putkahtih 
lähti toizielpäi" (uhkaus ja perääntyminen,
vrt. putkanen, putkonen).

925. "kondii ku vastah tohahtah" (väkevä 
enne).

926. "palam matkoa gu astui, toaste tuli kondii 
vastah" (kontioiden maa).

927. "virzujalgu ku sanotah, tajenou kyläs" 
(kiertonimiä).

928. "kivie kivie vaste divvutetah, anna pöppö 
pöllästyy huuhtaz" (hivutetaan kiviä yhteen).

929. "sanotah jotta tuli pitäy soaha kontiella, 
silloin se lähtöy" (omia karkotustapoja, 
elämää kunnioittavia).

930. "tiepuolessa vain istuo kököttäy" 
(kontion elämää, hidasta ja omaa).

931. "oli velli niitä, niit ei tarvinnum pölästyö" 
(lempeä jättiläinen).

932. "pojat ne jälgie pidelöö edembänä" 
(emän jäljessä, karhuperheet).

933. "ei tarrettu ambuo kondieda" 
(eläimistä pyhin).

934. "kondien kierdi tarhah" (tarhah eli 
piiriin, kontion kiertäminen).

935. "heänhär rupesi tarkastamah, 
jo ouvostu jotta jos on sielä kontiem pesä" 
(pesäpaikat).

936. "tappodengat sain zvierin tapannas" 
(tapporahat, vieraaseen lahjominen 
eli "palkkatyö").

937. "tapandudengoa annetah kondiez da 
hukaz" (tapporahaa kontiosta ja hukasta, 
vrt. tyhjät metsät).

938. "kondien talla" (talja).

939. "vägev on kondie metsäz ga yhelleh 
tallal moatah" (yhellä taljalla maataan,
vertaus).

940. "sielä vaim pajikkoijen takana oli 
käsieh taputtan" (kontion elämää).

941. "tagaperim myöstiiheze" (myöstyi
eli peräytyi, karhun nähtyään).

942. "pissä turpasi tuhoh, paina peäs 
mättähä" (luettiin karhulle).

943. "no ei tullum peälläkänä juuri 
miula, kun ärähteli vastah" (vrt. kontiot 
ostoaseillaan murhanneet miehet, 
kumpi ei kuulu suomeen).

944. "terveh ohto tultuosi, mesikämmen 
käytyösi" (ohto eli kaadettu karhu).

945. "tumahtih kondii pagoh" (pakenee 
oikeaa petoa, luonnosta vieraantunutta 
ihmistä).

946. "joko teäl om pirtit pesty, ohon 
tullessa tupahe, karvaturvan tunkeutuossa" 
(peijaislauluja).

947. "ta mie sain sen tuohitörtön käteheni, 
ta peäh tulen" (karhua pois ajaessani).

948. "ta se tuprahti tulomah sieltä ulos" 
(pesästään).

949. "sehän tulla tupsahti sieltä ryöristä, 
kallivon kolosta" (karhukalliot).

950. "itettih eänellä, tulit tuutu turpehih"
(karhua nyljettäessä).

951. "ta se akka mäni siitä ulos ta alko huhuta 
siitä, ei se lähtet ni minne se kontie pakoh" 
(omat naapurit).

952. "kondii urizou" (ääntelyä).

953. "vain mezikämmen mänöy sieldä 
uuleiloista mettä syömäh" (uuleiloista 
eli mehiläispöntöistä).

954. "varakkoa työ naiset, vaimot, ohto 
perttih tulou" (ohdon lauluja).

955. "kondial on katso tarku vaino" 
(vaino eli vainu).

956. "en ole varannut sem päiväm peräh 
kontieta, enkä i hukkoa" (varannut eli 
pelännyt, tuntematon pelottaa).

957. "en ni varua kondiadu da ni kedä" 
(kontiota tai ketään, vrt. tuliaseiden
rohkaisemat).

958. "kondien näin, koukoi lekahtih vatsaz"
(lekahtih eli liikahti).

959. "varmasti se oli likellä kontie kun täst 
ov verekseh vejältän" (verekset jäljet).

960. "no siin oli aivan kaikki varvat kiskon ta 
sammalet kiskon ta luonun" (karhun jälkiä).

961. "kuulen kui rotskahtih ka kondii istuuhäi 
vastaupäi" (metsässä istuja).

962. "mäni siitä vähäsel loitommaksi ta karjuu 
karjuu, mätästä luou milma vastah mitä kerkiey" 
(uhkaa eli välttelee väkivaltaa).

963. "kontie kun kahella jalalla karhasi 
siinä toroa vassen" (karhasi toraa vasten, 
vrt. karhu).

964. "vatsan otti heil, kondiem mörähtyz"
(otti vatsan, säikäytti).

965. "varmasti se ol likellä kontie kun täst 
ov verekseh vejältän muurahaiskekuo" 
(mitä etsii keoista, muniako).

967. "venkuttoa kävelöö karhu, pereä 
keändelöö astues" (tunnetaan 
kävelystään).

968. "hänellä ved on vägiä laapassa" 
(vägiä eli voimaa).

969. "kondie oli veätystänyh kävellyh, 
jälled oli" (vrt. jäljettömät nykymetsät).

970. "sillä kuulla hyö vierräh kai" 
(vierii talviunille, lokakuulla).

971. "elä vihellä, tulou kondie nurmella" 
(karhunputkella vihellettäessä, 
vrt. kyypillit, pyypillit).

972. "a yhen kerran ku kalavakan kera 
matkasima ni kun kontie poikineh lylyttäy 
ta viheltäy" (lylyttäy eli kiipeää puuhun).

973. "sattu kontie viheltämäh sielä" 
(vrt. viheltävät metsänhenget).

974. "silmäd on vihazet kui viijazistujal" 
(viijassa istuja, kiertonimiä).

975. "sillä oli poikie, kolme poikoa ne jälessä 
juostih niinkuv villakerät" (karhuperheet).

976. "mäntiköittsöy da vintiköittsöy, 
sinne tänne vigelöittäy" (häiritty karhu, 
häiritsijät=todellinen ongelma).

977. "kun kontie vastah tuli ni akat 
helmah vain nostoa vipsallutettih ylähäkse 
niin kontie läksi" (naisten keksimiä
karkotustapoja).

978. "ta kuv viuhahti kontie poikineh tiellä"
(kontioiden maa).

979. "mesikämmen alko pesästäh voaliutuo"
(pesä=kontion koti, tulisi kiertää 
ihmiskotien tavoin).

980. "vuamakat kohtad on korbinenästeksed, 
käbelöy niiz" (korpien nenät, kävelee 
niissä).

981. "vuamakk aigu on kondieh täh" 
(villiä aikaa, emäpäivän jälkeinen aika, 
vrt. karhujen häät).

982. "kontie siänty ta revitti häneltä voattiet"
(siänty eli suuttui, lähelle menemisen
seurauksista).

983. "nouzov vuatossiu puudu myö kondii" 
(nousee puuta myöten).

984. "se ol likellä nyk kontie kun täst ov 
verekseh vejältän" (verekset jäljet).

985. "sie vai havuloil maguau votkottaa 
kondii" (makaa havuloilla, pesässä).

986. "ta niihän tuli siitä siih rauhnalla 
ta alko syyvä sitä, aina kuuntelou ta 
vuottelou" (karhu haaskalla).

987. "männä ku vähjysti kondie, mie 
jällesti männä tangaroitsin takka selläs" 
(kontion keralla kulkeminen).

988. "vägevä on kondie metsäz" 
(väkevin).

989. "ainos karhuz välitteli minuodani, 
ei sil soareksel veättänyh" (välitteli
minua, veättänyt saarekselle,
vrt. vältteli).

990. "siid on väntsyrdännyh astunuh 
kondii, loapad on hyväd" (loapad eli 
käpälät).

991. "astuu ku väntti lyhyzil dalloil" 
(astuu kömpelösti, karhun tavoin, 
vrt. vänttinen).

992. "astuo väntsie lijas" (väntsie eli
löntystää).

993. "sie häi kondii metsäs väntystäy"
(häneksi kutsuminen).

994. "kondie i hukka luadietsettih 
yhestäh" (tehtiin jotain yhdessä,
vai luotiin yhdessä).

995. "a kondie seittsimen vuodine, 
mejen yksinäh i söi" (omia arvoja 
opettavat eläinsadut).

996. "sehän tulla tupsahti sieltä, 
ni ei muuta kum mettsäh päim 
mänömäh, ei se peällä yrittät" 
(elää omaa elämäänsä).

997. "yölaudoa divaitetah, anna 
kondiet  karkotah" (karkotetaan 
kontiot, lautoja yhteen lyömällä).

998. "ärjehen ker" (tulee karhu, 
varoittaa).

999. "moizen ärjähyksen andoi, 
ga tsud em perzielleh männyh" 
(ärjähdys=varoitus, seuraavaksi 
tulee käpälästä).

1000. "muga ärzähtih minum piäle, 
ga duumaitsin sih syöy" (eipä syönyt, 
elämää karhujen maassa).

1001. "vai ku kondii öh vai nenga kirgai"
(kirkaisee, kuin kontio vai kontion 
nähdessään).

1002. "männäh sinne, hiivitäh hiivitäh ka, 
kontie siinä moata öhöttäy" (pesässä).

1003. "kun örjäzöy kovasti, ottau kondie 
siidä suuremman loikun" (takaisin
ärjäiseminen).

hantit pitävät kaadetun karhun 

taljaa jumalana ja kodin 

suojelijana.

hantit pitävät karhua omien 

arvojen yllä pitäjänä ja

vääryyksistä rankaisijana.

saamelaiset kutsuvat uroskarhua

vuorten-vanhaksi-mieheksi,

viisaaksi mieheksi ja jumalan 

koiraksi.

saamelaisten mukaan karhu

kykenee lähettämään huonoja 

ilmoja (huonosti kohdeltuna,

lepytellään lauluin).

saamelaisten peijaistapoihin 

kuuluu karhun varpominen oksilla 

(pesästä raahaamisen jälkeen) 

ja kuusenoksista punotun vanteen 

laittaminen leuan ympärille 

(vanteeseen sidotaan vyö 

josta karhu vedetään kauemmas 

pesästä).

saamelaiset säestävät peijaisia 

laulaen (karhun hengen 

hyvittelemistä).

saamelaisnaiset vastaavat 

karhumetsästä palaavien miesten

lauluun omallaan (pukeuduttuaan 

pyhävaatteisiin, omat pyhät).

saamelaisnaiset katsovat 

karhumetsästä palaavia vaskisten 

renkaiden läpi (vrt. silmukoiden,

vrt. peukalo ja etusormi).

saamelaiset puhuttelevat karhun

kaatajaa ja tämän perhettä 

karhun sukupuolen mukaan (soive

-olmat / soive-neida, sanaa 

käytetty myös kuusesta punotusta 

oksasta (soive-rise) jolla 

lyöty kodan takaoveen karhua 

tuotaessa).

saamelaisten mukaan soive-rise

tarkoittaa karhumenoihin

punottua koivun oksaa (johon

sidottu sormuksia, toisen tiedon

mukaan kodan alta laitettu

lepänoksa, taikakaluja).

saamelaisten suojautumiskeinoihin 

kuuluu ihon purskuttaminen / 

maalaaminen lepänkuorinesteellä 

(kehät käsien ympäri, viivat 

rintaan, toisen tiedon mukaan 

kasvot maalattu kokonaan 

punaiseksi).

saamelaiset laativat kaadetulle

karhulle väliaikaisen suojan 

(metsään kodan taakse, 

päälle lepänkuorinestettä,

eteen tuohinen juoma-astia,

kohtelu kertoo eläimen

pyhyydestä).

saamelaisten peijaisiin

kuuluu lihojen erotteleminen

väliaikaiskodassa (laulaen 

ja karhua kiitellen).

saamelaiset erottavat lihat 

luita vahingoittamatta

(karhua kiitetään taljastaan 

ja pyydetään kertomaan toisille

karhulle hyvästä kohtelusta).

saamelaiset keittävät kaadetun

karhun lihat kerralla (naisten 

ja miesten lihat erikseen, 

veri keitetään ja sekoitetaan 

rasvaan, pidetty herkkuna).

 

saamelaisnaiset eivät syö 

karhun etupään tai selkärangan 

takapään lihaa, sydäntä 

tai munuaisia (sydäntä 

kutsutaan "pyhäksi lihaksi").

saamelaismiehet syövät karhun 

lihat käsin (ei mausteita / 

metalliesineitä, kaikki liha 

syötävä kerralla, viimeisenä 

syödään häntä joka sidotaan

tapahtumaan punottuun 

taikaoksaan).

saamelaisnaiset syövät karhun

lihat puutikuilla (vrt.

koskemisen vältteleminen).

saamelaiset kaivavat kaadetun

karhun luut maahan (turvan, 

sukuelinten ja hännän keralla, 

hännästä poistetaan taikavoimat 

saanut rengas, haudan pohjalle 

varpuja, turvan eteen 

lepänkuorinesteellä täytetty 

tuohiastia, peitetään puilla 

ja kuusen oksilla).

saamelaiset ripustavat kaadetun

karhun luut puuhun (kaatopaikalle,

vrt. maahan kaivaminen, eri 

heimojen tapoja).

 

saamelaiset peijaiset päättää

kepin heittäminen (naiset 

heittävät leppäisiä keppejä karhun 

nahkaan silmät sidottuina, toisen 

tiedon mukaan ampuvat jousella, 

osujan miehestä tulee seuraavan 

karhun kaataja).

saamelaisten peijaistapoihin 

kuuluu koivuntuhkalla 

peseytyminen ja karhunkodan 

ympäri juokseminen mörinäänsä 

jäljitellen (kolmantena iltana 

kaadon jälkeen, toisen tiedon 

mukaan juostaan tulen ympäri 

vanhan naisen (vrt. noidan)

heittäessä päälle lämmintä 

tuhkaa).

saamelaisten jääkarhun kaatoon

liittyvät tavat tuntuvat 

pesään tappamista aidommilta 

/ vanhemmilta.

saamelaiset metsästäjät ryömivät 

kaadetun jääkarhun päälle 

vuorotellen karhun mörinää 

jäljitellen ja omaa rohkeutta 

osoittaen (tämän jälkeen lauletaan 

tulen ympärillä välillä nousten 

ja karhun suuntaan kumartaen).

suomalaisten peijaisiin kuuluu

lepänkuoren pureskeleminen ennen

karhunnahan sisään tuomista.

hantinaiset laittavat kaadetun 

karhun kynsiin vaskisormuksia 

("ettei pelästyttäisi marjassa 

oltaessa", vrt. karhujen 

pitäminen yhtenä, karhuhenki).

hantien peijaisiin kuuluu 

tanssiminen nurin käännettyihin

karhun nahkoihin pukeutuneina

(karhun liikkeitä jäljitellen).

mansien peijaisiin kuuluu 

tuohinaamareihin pukeutuneiden

esiintyjien osuus (puhuvat 

kimeällä äänellä, uskottelevat 

karhulle olevansa muualta).

mansit värjäävät peijaisissa

käytetyt tuohinaamarit 

hiilellä ja punamullalla

(vrt. musta ja punainen,

pyhiä värejä).

hantinainen pyytää kaadetulta

karhulta "kun menen keräämään

marjoja, kierrä minut yhden puun

päästä, kahden puun päästä".

samojedit nostavat kaadetun

karhun kallon puuhun tai pitkän

seipään päähän (vrt. henkisielun 

jälleensyntyminen).

saamelaiset hautaavat karhun 

luut kuivaan hiekkakumpareeseen 

tai kivikkoon (vastaavasti

toimittu peuran, jäniksen ja 

ilveksen kanssa, vrt. pyhät 

eläimet, heimototeemit,

vrt. alisessa sijaitsevat

saivot).

mordvalaiset pitävät karhua 

ensimmäisenä sukulaisena.

mordvalaiset pitävät karhua 

voiman ja terveyden ilmentymänä.

mordvalaiset pitävät karhua 

kaiken hyvän ilmentymänä.

mordvalaiset pitävät karhua 

ihmisten auttajana ja suojelijana

(auttaa "koska on sukua", kuten 

muutkin sukulaiset).

mordvalaisten mukaan karhun 

kallo suojelee vahingollisilta 

hengiltä (vrt. kaikki karhuun

liittyvä).

marit pitävät karhua metsäonnen,

hedelmällisyyden ja perheonnen

antajana.

udmurttien taruissa Vanha-mies-karhu

rankaisee sukulaisiaan lyöneitä 

(omien arvojen vartija).

mordvalaiset kutsuvat karhua sanalla 

ovto (ovtolevks=karhunpentu, ovtornik

=tiistai, vrt. outokumpu).

saamelaisten taruissa karhu piirtää 

päivän joka aamu (vrt. tähtikuviot,

vrt. päivää vanhempi jumaluus).

saamelaiset pitävät kaikkea hyvää 

karhusta alkunsa saaneena.

marit kutsuvat karhua sanalla maska 

(maska ige=karhunpentu).

udmurtit kutsuvat karhua sanalla gondyr 

(karhunpesä=gondir gu).

unkarilaiset kutsuvat karhua sanalla

medve (medvebör=karhun nahka).

moksalaiset kutsuvat karhua sanalla

ofta (vrt. ersan ovto).

marit kutsuvat karhujen kiimaa (maska 

syan) karhujen häiksi (toisen tiedon 

mukaan sadetta auringon paistaessa).

saamelaiset pitävät karhua pyhänä

saivosta tulleena eläimenä

(vrt. maasta, alisesta, 

vuoresta).

obinugrilaiset kutsuvat karhuhenkeä 

nimillä Jalp-us ojka, Jem wos iki, 

Konsing ojka (kynnekäs ukko) ja 

Kunseng iki.

obinugrilaisten taruissa karhuhenki

liikkuu alisessa hiiren hahmossa

(sairaiden varjosieluja pelastaen,

vrt. hiiren ja myyrän nimet,

kutsuttu kontioiksi).

marien saduissa nainen vetää

tikun karhun käpälästä ja 

karhu tuo naiselle kiitokseksi

mettä.

saamelaiset kutsuvat

karhunpesää sanalla kuati

(vrt. kota, koti).

saamelaiset kutsuvat

mörinää sanalla

muovras.

saamelaiset kutsuvat

juumaa / karhunkierrosta

sanalla tiarkk (vrt. tarkka).

saamelaiset

kutsuvat jääkarhua

sanoilla miarrkuobzz

(merikarhu).

saamelaiset kutsuvat

makuulle menemistä sanoilla

kuarjud, kuarjui ja korjuu 

(vrt. kurja, karjua,

vrt. korjus).

saamelaiset kutsuvat

luolakarhua sanoilla

kuodasmkuobzz (vrt.

kuopsa=naisnoita).

saamelaiset kutsuvat

karhua sanalla kuobza

(vrt. naaraskarhua,

kuopsa=naisnoita).

saamelaiset kutsuvat

yhtä / erästä / muuanta

sanoilla ohta ja oovta

(vrt. ohto, ohtavuota

=yhteys, ykseys).

saamelaiset kutsuvat

mörähtelyä ja urahtelua

sanoilla mahked ja mahkam.

saamelaiset kutsuvat

mörähtelyä sanoilla

muavradid ja muavrad.

saamelaiset kutsuvat 

haaskalla käyvää karhua

sanoilla pierbildid ja 

pierbild.

saamelaiset kutsuvat

pikkukarhua sanalla

kuobzaz (s-pääte=pieni).

saamelaiset kutsuvat

karhua sanoilla kaammgaz,

kaampar ja kammgaz.

saamelaiset kutsuvat

karhua sanoilla kuobzaz 

ja kuobzz.

saamelaiset kutsuvat

karhua sanoilla aiham,

äjjham, kaptt, korrkatti,

puum-ääkkaz, täälaz,

vuasppoodnäudd ja assastorkk.

saamelaiset kutsuvat

karhunpentua sanoilla

kuobzzpeärnaz, peärnaz,

peärnn ja vuämmpeärnn.

saamelaiset kutsuvat

karhunpesää sanoilla

kuobzkuett ja täälkuett

(tääl=taal, vrt. staalot).

saamelaiset kutsuvat

mörinää sanalla miaros 

(miareei=mörisijä).

saamelaiset sanovat kuobzz läznnpeeiv 

piiras joorgli (karhu kääntää kylkeään 

läsnäpäivänä).

saamelaiset sanovat kuobzz lij tääla 

puermos nomm (kuobza lie kontion 

oikea nimi).

saamelaiset sanovat kuobzzast lij oouc 

oummu viokk (karhulla lie yhdeksän 

miehen voima).

saamelaiset kutsuvat

emokarhua sanoilla

piernik.

saamelaiset kutsuvat

karhunpoikaa sanalla

pierni.

saamelaiset kutsuvat

isäkarhua sanoilla

ecckuobzz.

saamelaiset kutsuvat

mörisemistä sanalla

miareed.